maanantai 9. kesäkuuta 2014

Voimaannuttavia hetkiä!

Puhaltaisin
puhaltaisin pois kivun ja tuskan
puhaltaisin pois menneet

mutta silloin puhaltaisin pois hyvät muistot
puhaltaisin pois onnen hetket
hetket, jotka ovat kantaneet
kantaneet läpi elämän
tähän päivään
tähän hetkeen

tässä hetkessä olen vahva
rakastamaan
antamaan
jakamaan
menettämättä itseäni

sillä olen valmis
Uskaltamaan

250307

(Ihan näin pitkällä en vielä koe olevani, mutta tämä runoni auttaa minua muistamaan, että elämä kantaa. ) 

Vietin voimaannuttavan viikonlopun hyvän ystävättäreni seurassa. Matkan varrella olen oppinut, että kuinka tärkeitä ystävät ja rakkaat ympärillä ovat! Kiitos ystäväni! <3







Samalla pääsin nauttimaan Suomen kauniista luonnosta!

torstai 29. toukokuuta 2014

Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi

Katsoin tämän elokuvan näin sateisen vapaapäivän aamupalaksi. Suosittelen. Lämminhenkinen, fiktiivinen tarina ihmisen pitkästä elämästä. Erittäin hauska  ja silti jollakin tavalla opettavainen. Itse hoidan vanhuksia työkseni ja uskon, että moni heistä karkaisi kauas osastolta, jos se olisi mahdollista.
Oppi, jonka sain itselleni tästä elokuvasta, on elää jokainen hetki täysillä. Koskaan ei tiedä elämän kulkua. Tänään minulle täysillä eläminen tarkoittaa päivää itsekseni, leväten ja rauhoittuen lempiasioideni parissa, bloggailua, sohvalöhöilyä elokuvien parissa, lukien ja nauttien sateisesta päivästä sisällä rehellisesti laiskotellen, olenhan pyöräillyt kaikki työmatkani parin viime viikon ajan.

http://www.finnkino.fi/Event/299932/

perjantai 16. toukokuuta 2014

Tarjosit vain vuokrasopimusta elämääsi

Rakastin sinua 
                                 (rakastan edelleen)
ja
panin likoon elämäni
Sinä tarjosit vain vuokrasopimusta elämääsi

Olin valmis jakamaan elämäni
Sinä halusit vain parhaimmat palat

Olin valmis kulkemaan yhteistä polkua
                kunnes kuolema meidät erottaa
Sinä kuljit kanssani 
                        kunnes polku muuttui liian jyrkäksi
      kunnes pelko vei voiton

Sinä kuljit kanssani
         kunnes kipu meidät erotti

tiistai 13. toukokuuta 2014

Pyöräilykausi korkattu!







Päätin vihdoin alkaa pyöräilemään työmatkoja, kun on luvattu lämpimämpääkin! Eilen hain pyöräni varastosta ja päätin tehdä koeajon. Tulipa sitten kierrettyä tätä omaa kotisaarta ympäri pitempikin lenkki. Kyllä on kaunista. Olen surrut näitä Helsingin keltaisia koivuja, mutta reissullani löysin myös vihreitä koivuja. Hetken istahdin niiden juurella ja nautin merimaisemasta, annoin auringon valon lämmittää kasvojani ja kuuntelin luonnon ääniä. Jälleen kerran sain kokea kuinka luonto eheyttää voimallaan! Tuli aivan siunattu olo!
Kuva: Pyöräilykausi korkattu ;D Aivan upeat maisemat pyöräillä! On siunattu olo<3

torstai 1. toukokuuta 2014

Separate Ways (kopio naamakirjasta!)


En tiedä kertooko laulun sanat aivan minun tarinani, mutta tunnelma ja melodia istuvat omiin fiilareihin! Elämä jatkuu toisessa muodossaan ja sen muoto selviää ajallaan! 
Ihana tarina muuten tämä Arnel Pinedan tarina. Löytyy You Tubesta, suosittelen!


Lataaja Vernon Sim
Journey with Arnel Pineda performing at The Planet Hollywood, Las Vegas 2008

Elämän pärskeiden keskellä!

Elämän pärskeiden keskellä
tyyni hetki antaa voimaa
mennä eteenpäin 
ja 
kurkottaa kohti uutta

(Ennen vappua sain uutisia, joiden johdosta muutuin uusiosinkuksi ja päätin muuttaa takaisin lähelle lapsiani, tuleehan minusta mummo. Pojan mummonimiehdotuksista taidan poimia hauskimman ja kutsua itseäni mummeliksi.)

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Kevät herkistää mielen ja vähän mummo uutisiakin!

Kevät on kaikessa kauneudessaan vahva uudesti syntymisen symboli. Olen pohtinut viime päivinä, että miksi juuri maaliskuu ja kevään alku saa mieleni niin herkäksi. Vaikka nyt on rankka talvi monine vaikeine tapahtumineen takana, olen tehnyt tämän havainnon aiempinakin vuosina. Ehkäpä minäkin uudistun ja kasvan kevään myötä.

Toistaiseksi viimeiset hautajaiset ovat takana, muistutus elämän hauraudesta. Tyhjiön sydämessä täyttää suru ja muistot rakkaasta. Niin herkät pojat jäivät kaipaamaan äitiänsä, olisin halunnut halata ja rutistaa surun pois. Surulla on aikansa ja polkunsa.

Paluumatkalla poikkesin poikani ja miniäni luona kahvilla.  Sain jo vuoden alussa tietää, että minusta tulee mummo, mutta nyt koen, että on korkea aika julkistaa (poika antoi luvan), että minusta tulee Mummo! Onhan tämä uudestisyntymisen aikaa! Näin monta (ultra-)kuvaa tulevasta lapsen lapsestani. Uusi ja hauras, pieni ihminen tekee tuloaan. On myös ilon aika!

Itse neljä lasta saaneena ja heidän kasvuaan seuranneena ja yhden heistä menettäneenä, monenlaiset tunteet ovat tulleet pintaan. Unissani olen hoivannut vauvaa, etsinyt vaatteita pojalleni ja pelastunut autokolarista. Onneksi mieli työstää ajatuksia ja tunteita monella tapaa ja antaa myös minulle aikaa valmistautua mummouteen ja iloita tulevasta!

Nyt katson jälleen harmasta taivasta kattoni yllä. En anna sen synkistää mieltäni, vaan katson harmauden läpi ja tiedän, että valo kajastaa uuden aamun myötä, uuden kevään myötä.