Moninainen syksy!

Syksy on mennyt kipuillessa asunnon myynnin kanssa. Onhan se ollut iso taloudellinen taakka ja horjuttanut elämän hallintaa kaikkeen uuteen sopeutuessa. Mutta se on vihdoin myyty! Nyt voi täysin rinnoin keskittyä elämään uudella kotiseudulla.
Kroppa ilmeisesti antoi periksi, kun mielikin sai rentoutua. Viimeiset kolme päivää on mennyt "pakkolevon" parissa, flunssaa parannellessa. Olen ymmärtänyt levätä, vaikka onkin harmittanut, etten ole päässyt ulos ihanaan loppusyksyn aurinkoon, joka on hellinyt meitä läsnäolollaan myrskyn keskellä.
Jotenkin tuo on ollut tämän syksyn teema, iloa, valoa, varjoa ja myrskyäkin vuoronperään. Kaiken keskellä on huoli edelleen omasta äidistä läsnä. Reilu viikko sitten tyhjäsimme hänen asuntonsa. Monta muistoa pakkattuina pahvilaatikkoihin. Äiti oli säästänyt vanhoja kankaita, niihin oli hyvä pakata lasiesineitä. Omat vanhempamme ovat olleet säästäväisiä ja siellä he odottavat sairaaloissa niitä pitkäaikaislaitospaikkoja, joita yhteiskunnalla ei ole varaa heidän säästämisestään huolimatta aina tarjota. Oman äidin kohdalla toivon, että hän jaksaa sinnitellä seuraavat viikot. Voin vain kuvitella hänen tuntemuksiaan siellä sairaalasängyn pohjalla, kun ote elämänhallinnasta lipsuu. Toivon sydämestäni, että mammani ote elämästä ei vielä lipsu. Niin sitkeä sydän on äidilläni ollut elämän myrskyissä.
Katson ulos ikkunasta ja siellä tuuli heiluttaa lehtensä jo kauan sitten tipputtaneita koivuja sinistä taivasta vasten. Istun kääriytyneenä vilttiin ja annan auringon lämmittää selkääni! Otan kiinni tästä hetkestä!

Vastaus Anskun haasteeseen :)

Aika rankka työpäivä on takana eikä syksyinen sade isommin ylentänyt mieltä. Joten nyt on hyvä hiljaisuudessa vastata kysymyksiin. Päivä tuntuu sen verran pään "tönkkyytenä", että tyydyn vain vastaamaan, nyt ei riitä inspiraatiota kehittämään uusia kysymyksiä.
Kotona on hiljaista, kun tyttäreni lähti siskoni matkaan mammaamme katsomaan Jyväskylään ja samalla olemaan serkulleen seurana. Pian täytyy äidin koti olla pakattuna ja päätettynä, että mitä voi ottaa mukaan viimeiselle etapille eli vanhainkotiin.

(Lapsuuden koti. Jätetty taakse jo vuonna -75 perheemme muuttaessa Ruotsiin)

1. Elämäsi tähän asti hienoin kokemus?

Kyllä se on ollut omien (neljän) lasten syntyminen. 

2. Millaisia blogeja luet mieluiten?

Tarinoita ihmisten elämästä ja arjesta. Tietoa hakiessani olen myös käynyt lukemassa määrätystä aiheesta kirjoitettuja blogeja, kuten esim. jonkun vaellusblogia, kun olin kiinnostunut vaelluksesta ulkomailla. Joskus surffailen blogista toiseen ja näin saatan löytää mielenkiintoisia tarinoita. 

 

3. Viime kesän paras muistosi?

Oli saada tutustua isän siskoon ja tätä kautta kuulla isän elämästä tarinoita/asioita, joita ei ollut aiemmin  kuullut.

4. Paras lapsuusajan muistosi?

Parasta on vaikea valita. Äkkiseltään tulee mieleen ne talviset heinänhakuretket. Hevonen veti rekeä ja siinä istuin isän turvallisessa kainalossa, tarvitsematta pelätä, nauttien vauhdin hurmasta keskellä Karjalaista metsämaisemaa.

5. Mitä tykkäät tehdä vapaa-ajallasi?

Samoilla luonnossa, välillä kamera kädessä. Lukea, löhötä, levätä, saleilla, seurustella ja voimia arkeen kerätä :)

6. Suurin haaveesi?

 Nähdä lapseni elävän tasapainoista ja hyvää elämää. Sen rinnalla itse uskaltaa nauttia elämän tuomista mahdollisuuksista esim. matkustamisesta ulkomailla. 

7. Suosikkinäyttelijäsi?

 Jack Nicholson, karismaattinen mies.

8. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?

Svinalängorna. Koskettava tarina suomalaisen tytön lapsuudesta 70-luvun Ruotsissa alkoholisti perheen tyttärenä. 

 

9. Minne matkustaisit, jos sinulla olisi mahdollisuus matkustaa minne haluat?

Avaruuteen.

 

10. Mielivärisi sekä vaatetuksessa että sisustuksessa?

Nuorena en voinut sietää ruskeaa. Muutama vuosi sitten yllätin itseni havainnolla, että sekä vaatekaappiini että olohuoneeseeni oli ilmestynyt yllättävän paljon ruskeaa.

 

11. Minkä teatteriesityksen / elokuvan näit viimeksi?

Peter Franzenin Tumman veden päällä.

 

12. Paras tapa viettää viikonloppua?

Rentoutuen hyvässä seurassa.

 

13. Unelmiesi asuinpaikka?

Lähellä luontoa, tavalla tai toisella.

Kiitos Ansku haasteesta! Ei näihin kysymyksiin ollut vaikea vastata, päätin olla spontaani. Alun päänsärkykin hävisi matkan varrella, ehkä buranalla oli joku osuus asiaan.