Rakastin sinua
(rakastan edelleen)
ja
panin likoon elämäni
Sinä tarjosit vain vuokrasopimusta elämääsi
Olin valmis jakamaan elämäni
Sinä halusit vain parhaimmat palat
Olin valmis kulkemaan yhteistä polkua
kunnes kuolema meidät erottaa
panin likoon elämäni
Sinä tarjosit vain vuokrasopimusta elämääsi
Olin valmis jakamaan elämäni
Sinä halusit vain parhaimmat palat
Olin valmis kulkemaan yhteistä polkua
kunnes kuolema meidät erottaa
Sinä kuljit kanssani
kunnes polku muuttui liian jyrkäksi
kunnes pelko vei voiton
kunnes pelko vei voiton
Sinä kuljit kanssani
kunnes kipu meidät erotti
Surullista. Erot ovat vaikeita...en osaa tähän oikein mitään kovin järkevää sanoa. Jos tämä on siis tuore ero, nyt tapahtunut, toivotan sinulle voimia ja aurinkoa.
VastaaPoistaYli kahden ja puolen vuoden suhteeni päättyi hiljattain eroon ja kipua olen kantanut. Ennenkaikkea tämä on ollut oppikoulu itseeni, kivun kautta on joutunut katsomaan totuutta silmiin monipuolisesti. Vaikka sitä toteaisi myöhemmin, että parempi näin, on irtautuminen näinkin pitkästä suhteesta ja uusi muutos rankkaa.
PoistaKiitos! Voimia olen tarvinnut ja niitä olen kerännyt tuolta luonnon helmasta. Muutosta auttaa se, että tiedän pian olevani lähempänä tulevaa lapsenlastani ja voin häneenkin paremmin keskittyä.
Elämä menee eteenpäin. Iloa omaan viikkoosi!
Erot ottavat koville ja suru vie voimia. Silti ne surut on vaan surtava, jotta pystyy taas jatkamaan eteenpäin. Kivinen on sinunkin polkusi ollut useampaankin otteeseen kulkemasi matkan varrella. Olet tehnyt rohkeita ratkaisuja elämässäsi. Olet joutunut pettymäänkin, mutta olet uskaltanut elää! Et ole antanut pelkojen estää sinua. Olet viisas, rohkea ja urhea nainen!
VastaaPoistaOnneksi sinulla on myös taito löytää valopilkkuja surunkin keskellä ja keskittyä elämän parhaimpiin ja tärkeimpiin asioihin ja ihmisiin. Voimia sinulle kulkuusi ♥
ps. viimeisimmän postaukseni omistan läheiseni lisäksi myös sinulle, ihana blogiystäväni ♥
VastaaPoistaKiitos Ansku! <3
PoistaTuntui rohkealta laittaa näinkin henkilökohtainen postaus tänne, kerronhan tuossa tulleeni jätetyksi. Mutta ajattelin, että omapa on blogini ja kertoohan tämä blogini elämästäni iloine ja suruineen.
Kyllä sitä joskus itsekin ihmettelen, että miten sitä jaksaa mennä aina eteenpäin, mutta jo nuorena päätin, että en halua katkeroitua. Kipu on läpikäytävä, jotta näkee enemmän. Näin uskon.
Ihana on saada kannustavia viestejä, ehdottomasti käyn lukemassa postauksesi, kiitos jo etukäteen!
Toivotan paljon voimia toipumiseen ja uudenlaiseen elämään.
VastaaPoistaItse olen juuri tuossa kahen ja puolen vuoden vaiheessa. En tiedä, onko se sitten jotenkin yleisesti kriittinen vaihe, mutta tuntuu, että edessä on koko ajan suuria kasvun paikkoja. Olen joutunut kohtaamaan paljon pelkoja, paljon kamalia puolia itsessäni.
Usein tuntuu, että pakeneminen olisi se helpoin vaihtoehto, mutta tahdon luottaa siihen, että kaikki tämä kasvattaa ja minun on tarkoitus kasvaa nimenomaan rakkaudessa ja rakkaudesta, niin vaikeaa kuin se onkin.
Olet vaikeassa tilanteessa, mutta elämällä on varmasti jotain muuta annettavaa sinulle tulevaisuudessa, jos kerran tämän kuului päättyä näin. Toivotan sinulle aurinkoisia päiviä, uusia elämyksiä ja lempeää omaan itseen ja tilanteeseen suhtautumista.
Olit rohkea, kun kirjoitit tästä, ja tuolla samalla rohkeudella pääset varmasti eteenpäin!
Kiitos Amanda!
PoistaVastaan sinulle ystävättäreni sanoin, hän ei uskonut ikäkriiseihin eikä aikakriiseihin, vaan, että elämä tuo juuri tuon kasvunpaikan ajallaan eri syistä meille kaikille. Sinä olet ollut tarpeeksi pitkään suhteessa ja oppinut siinä samalla tuntemaan itsesi. Kuten Tinttarukselle vastasin, suurinta kipua aiheuttaa nähdä itsensä aidosti ja olla rehellinen itselleen. Parisuhteessa ja tässäkin erossa kipua on aiheuttanut myös rehellisesti katsoa toista. Sitä sai niin paljon hyvää, että suhteen sisällä katsoi asioita läpi sormien ja niin kuuluu varmaan tehdäkin, mutta käyn myös läpi, että mistä luovuin yhteisen hyvän takia. Luovuinko sittenkin liikaa itsestäni?
Pelko suojelee meitä, mutta hyvä on nähdä, että pelkääkö turhaan tai liikaa. Itse olen varmaan tehnyt molempia.
Sitä ei voi kuin kasvattaa itseään ja toivoa, että toinen on samoilla linjoilla. Itse seuraan sivusta lasteni elämää ja on ihana ollut nähdä, että heillä on kykyä kasvaa toisen kanssa yhdessä. Tällä hetkellä minä koen, että toinen pakeni.
Olen avoin ihminen ja toivottavasti rohkeakin. Olen opetellut suojelemaan myös itseäni, mutta jotenkin koin, että tuon runon haluan jakaa. Ehkä en kyennyt kaikkea sisälläni kantamaan. Olen saanut ihanaa palautetta teiltä blogiystäviltä!
Jo nyt koen, että tämä kaikki oli minulle tarkoitettu ja hyvä näin. Mutta en vielä pysty täysin kiittämään häntä vain hyvistä päivistä. Sain paljon hyvää ja paljon hyviä matkaeväitä elämälleni. Löysin hänen kanssaan Lapin ja vaelluksen! Opin uudelleen hiihtämään! Ja ennen kaikkea löysin valokuvaamisen riemun. Taidoillani ei ole välliä, vaan sillä kuinka näen maailman kameran linssin kautta. Näistä olen kiitollinen!
Kiitos ihanista sanoistasi! Tuota lempeyttä ja armoa itseämme kohtaa tarvitsemme kaikki. Onnea rakkauteesi ja elämääsi, älä anna pelolle liikaa valtaa! <3
Jaksamista sinulle ihana,arvokas ja rohkea nainen. Sydämen särkyminen sattuu. Horisontissa kuitenkin häämöttää valo. Tulee mieleeni eräs laulu,joka on koskettanut itseäni. Siinä lauletaan,että kivun kautta Jumala luo uutta. Toivon sinulle voimaa ja luottamusta ikävän keskellä.
VastaaPoistaLintujen laulun keskeltä sinua siunaavin lämpimin terveisin T.
Kiitos Tinttarus!
VastaaPoistaNuorena en olisi halunnut hyväksyä kipua, mutta olen oppinut, että ilman kipua ei ole elämää. Oma kouluni on ollut antaa kivun tulla ja olla ja rehellisesti katsoa kipua silmään, tutkailla kivun syytä. Pojan kuoleman jälkeen kipu oli niin suuri, etten heti sitä kestänyt, vaan lamaannuin. Annan itselleni vertailukohtaa, koska haluan suhteuttaa tämän asian omaan mittakaavaan. Nyt kipu antaa myös voimaa nähdä lähelle ja kasvun paikan. Suurin kipu on nähdä itsensä aidosti ja olla rehellinen itselleen.
Kiitos kannustavista sanoista. Hengelliset laulut ovat usein lohduttaneet minua vaikka tituuleeraankin itseäni skeptikoksi. Huomasitko kysymykseni siitä piilopaikka laulusta sivuillasi?
Lintujen laulusta ja luonnosta voimaa myös sinun matkallesi! Siunausta <3