Päätin hakea energiaa salaatilta joulushoppailuun, joten poikkesin Tampereen Sokokselle ennen Prismaan köröttelyä. Salaattitiskille oli aikamoinen jono, joka oli muotoutunut tilan mukaan. Yritin parhaani asettua sievästi jonoon ahtaassa tilassa. Hissiltä tuli nainen ja luulin hänen olevan menossa Sokoksen alimman kerroksen myymälän puolelle, joten väistyin hieman ja hän ottikin paikkani jonossa. Hieman pyörittelin ihmeissäni päätäni, mutta päätin olla joulumielellä ja olla mitenkään pahoittamatta mieltäni asiasta. Ja koska minulla ei ollut muutenkaan kiire, päätin ottaa asian myös huumorin kannalta ja ajattelin, että onhan se hyvä, että joskus on niin pienen näköinen, ettei tule huomatuksi..
Mutta ei tämä jouluilo loppunut tähän. Syötyäni salaatin ja toisen puoliskon leipäparista, jonka saa salaatin kanssa, jätin toisen leipäpuoliskon tarjottimelle ja läksin hakemaan kahvia ajatuksella, että nautin toisen palan leipää kahvin kera. Yleensä pidän takkiani tuolin reunalla, mutta tällä kertaa pöytäni vieressä oli ripustin, johon olin laittanut takkini ja koska olin ottanut kassini mukaan lompakkovarkaisen pelossa, häivähti mielessäni, että joku saattaa luulla minun lähteneen, jos ei huomaa takkiani. Kas kummaa, kun palasin kahvin kanssa pöytääni, juuri näin huomasin käyneen.
Pöydän oli vallannut iäkkäämpi pariskunta eivätkä he tuntuneet ottavan kuuleviin korviinsa, kun yritin selittää, että en ollut vielä valmis. Mies oli kantamassa pois tarjotinta tuohtuneen näköisenä ja sen sijaan, että olisi palauttanut tarjottimen pöydälle, valitti siitä, kuinka olin jättänyt puoliksi syödyn tarjottimen jälkeeni. Olisin voinut taas hermostua, mutta kiirehdin hakemaan miehen poiskuskaaman tarjottimen kärrystä ja nappasin takkini naulakosta ja siirryin tyhjälle paikalle nauttimaan kahvini.
Siinä kahvia hörpätessäni seurasin kuinka kyseinen pariskunta kantoi omia tarjottimiaan pöytään tyytyväisen näköisenä ja olin tyytyväinen, kun minulla oli riittänyt joulumieltä!
Iloa arkeen ja rentoja shoppailuja joulunalusaikaan! :))
