Helmikuun valo ja varjokin, ja sininen taivas kantaa

Tämä avaruus:

pitkälti kantaa

korkealle taivasta

          kauas

siipien kantaa.

lokkien lentää. Ja unien

ja ikävän. Ja ikävän

joka ei enää tavoita

          luoksesi.

Ei meritse, maitse.

Ei pilvien taitse

Maaria Leinosen sanoin ja näiden kuvien kera

siintää ajatus siitä, että elämä jatkuu

toisenlaisena

erinlaisena

ei parempana

toisenlaisena

Helmikuun helmiä

Elämä on monimuotoinen, ilon ja surun helmiä täynnään. Piipahdin tänne lähinnä lukemaan muiden ajatuksia. Omanani haluan jättää rimpsun, joka tuli mieleen sanasta helmikuu:

Helmikuun 

helmassa 

hitaasti 

helmeilevä 

hellyys 

hautuu 

huolehtien 

hauraiden

herkistä 

helmistä..

Rakkauden ja ystävyyden viikkoa vietettäessä toivon rinnallesi ystävän ja kanssakulkijan, ja voimaa ja iloa ja valoa arjen keskelle!