Kirje

Ei tule kirjoitettua niin paljon kuin suunnittelin silloin, kun perustin tämän blogin. Valokuvausharrastus on vienyt mennessään ja vie aikaa kaikelta muulta, mutta toisaalta ei ole sen parempaa keinoa pään tyhjentämiseksi kiireisen arjen keskellä.

Jatkoin kuitenkin proosakurssia tänä syksynä, ajatuksena ylläpitää inspiraatiota tähän kirjoittamiseen. Salainen haave on kenties joskus julkaista pienimuotoinen runoteos omilla kuvilla.
Viime kerran aiheena oli kirje, vaikka salaperäinen kirje. Runoni oli niin salaperäinen, että muut eivät ymmärtäneet, että mistä kirjoitin. Olen yrittänyt muokata runoani luettavammaksi. Päätin postata molemmat versiot, jotta voi verrata, että onnistuinko ollenkaan parantamaan tekstiäni.

1. versio:

Kirje

Sinä kirjoitit minulle kirjeen

olit nähnyt unta minusta

olit nähnyt kyyneleeni

hauraan onneni edessä

sanasi eivät koskettaneet minua

sanasi kaikuivat merkityksettöminä

olisiko kaikki toisin

olisinko eri ihminen

katselisinko samaa aurinkoa eri taivaan alla

eläisinkö ilman huolia

sydän ilman suruja

vaeltaisinko eri polkuja

en istuisi tämän riippakoivun oksalla

en katselisi näitä poutapilviä

halaisin joita toista puuta,

(sisältä lahoa..)

2. versio:

Kirje isältä

Sinä kirjoitit minulle kirjeen

olit nähnyt unta minusta

olit nähnyt kyyneleeni

varoituksesi eivät koskettaneet minua

sanasi kaikuivat merkityksettöminä

hauraan onneni alttarilla

olisiko kaikki toisin, jos olisin kuunnellut

olisinko eri ihminen

katselisinko samaa aurinkoa eri taivaan alla

en istuisi tämän riippakoivun oksalla

en katselisi näitä poutapilviä

halaisin toista puuta

Vaikka itsekin huomaa, että mikä toimii ja mikä ei toimi, niin silti ei ole helppoa muokata omaa tekstiä. Toisten palaute kuitenkin auttaa näkemään, että  kuinka sitä on kirjoittanut tekstin täysin omasta subjektiivisesta näkökulmastaan. 

Kirjoitan useimmiten omasta kokemusmaailmastani käsin ja välillä sitä on hyvinkin sokea omalle tekstilleen. Tämä runo kumpusi isän huolestuneesta kirjeestä minulle, kun hän oli tavannut ensimmäisen mieheni kesäaikaan. Seuraavana syksynä, muutama viikko ennen kuolemaansa, isä kirjoitti minulle varoituskirjeen, mutta ajattelin isän vain olevan huolissaan tyttärestään isien normaaliin tapaan. Monesti olen pohtinut, että miten olisin elänyt elämääni, jos tosiaan olisin valinnut toisin. 

Runollani halusin kertoa, että olen sekä itseeni että elämääni tyytyväinen tässä ja nyt. 

Palautetta saa antaa. Ehkä kirjoitan vielä kolmannenkin version.. 

Hyvää syksyn jatkoa!