Proosakurssin antia

Mielipidekirjoitus

Te kirjoitatte suurin otsikoin
vanhusten nälästä ja kehnosta ravinnosta

Mitä te tiedätte siitä nälästä
nälästä, joka kalvaa nuoren Lotan kehoa
aamusta iltaan
päivästä toiseen
hoitaessaan alati saapuvaa sotilaiden virtaa
muutaman pillerin ja parin näkkileivän voimin

Mitä te tiedätte siitä janosta
hellyyden janosta,
jota pieni sotaorpo tuntee
äidin kuollessa neljästoista lapsi kohdussaan,
isän taistellessa rintamalla

Mitä te tiedätte siitä,
kun nälkää ja janoa ei enää ole
kun yhtään murua ei rinnasta alas enää menee
kun sielu on saanut kyllin,
liikaa

Kirjoittakaa siitä nälästä ja janosta,

siitä ikävästä, joka syntyy,
kun vanhus istuu yksin

nojatuolissaan

kaivaten omaisiaan

eikä ketään ole käynyt

vaikka pyhäinpäivä

on jo illassa

Pitkästä aikaa kirjoitan taas tänne blogiini. Sain vihdoin itselleni ikioman läppärin ja päätin jatkaa näiden sivujen ylläpitämistä säännöllisen epäsäännöllisesti. Tarkoituksena jakaa edelleen kuviani ja tekstejäni, runon muodossa tai ilman muotoa sekä toki käydä lukemassa teidän kuulumisia, jotka vielä haluatte olla blogiystäviäni tai tuttujani.

Arki on jatkunut monimuotoisena suruineen ja iloineen. Minusta on matkanvarrella tullut tuplamummu. Mummuus vie paljon aikaa, kun haluaa sekä auttaa nuorta väkeä että mummuna seurata ilolla lastenlasten kehitystä ja nauttia heidän virkistävästä seurastaan, vaikka välillä sitten onkin aivan poikki vilkkaan viikonlopun jäljiltä.

Onneksi olen ajoissa ymmärtänyt myös ottaa tilaa ja aikaa itselleni arkisen työn ja touhun keskellä. Aloitin proosakurssin tänä syksynä. Toivon, että kehityn kirjoittajana, sillä tarkoitus on myös täällä ajatuksiani jakaa. Kritiikin vastaanottaminen oli itselleni yllättävän helppoa. On mukava saada monipuolista palautetta, varsinkin, kun osa palautteesta on ollut hyvää. On ollut erilaista työstää tekstiä kuin vain purkaa sydäntään kirjoittamalla. Olen alkanut näkemään myös aiemmat pöytälaatikkotekstini/runoni erilaisin silmin ja vaikka tunnistan niistä tunteeni, olen huomannut, että esimerkiksi osa runoistani on hyvin keskeneräisiä. Mutta on myös ollut ilo havaita, että jotkut runoistani, myös muutama täällä julkaisemani, ovat aivan hyviä sellaisenaan.

Toivotaan pakkasen ja kylmän viiman keskelle myös lunta valaisemaan alati pimeää maisemaa, valoa ja iloa päiviin! Näkemisiin! :)