Suru tekee taas pesää

Helmikuun vaihtuessa maaliskuuksi suru on taas asettunut taloksi monen kotiin ja sydämeen. Huomenna on yhdet hautajaiset ja toiset odottavat ruumiin avausta ja kevään tuloa. Oma roolini kaiken surun ja haikeuden rinnalla on olla vahva kanssakulkija, siihen toivon voimaa ja viisautta. Kaiken keskellä toivon, että suomalainen sananlasku "kahta ei ilman kolmatta" toteudu kohdallani lähiviikkoina/kuukausina. Pelko oman äidin kohtalosta on aina läsnä, mutta minua tarvitaan vielä vahvana näihin päiviin.
Kaiken keskelle toivon auringon pilkahduksia tuon harmaan taivaan pilvien raosta, edes hetkeksi läheisilleni toivoa ja voimia tuomaan!