Vaikka luonto on harmaa ja syksy sävyineen tumma, näin Pyhäinpäivän lähestyessä, vie arki ja työ silti aina mennessään ja elämään kuuluu ilonkin hetkiä.
Viikolla, yhtenä iltapäivänä, kenties töistäkin väsyneenä eikä olo niin valppaana, kirjoitin linja-autossa tekstiviestiä rakkaalleni, katse kiinni kännykässä. Yhtä-äkkiä havahduin Santahaminan portilla siihen, että linja-auto pysähtyy ja sotapoliisi nousee kyytiin. Voi vain kuvitella kuinka hämmennyksissä olin ja sekavan oloinen, kun yritin parhaani selittää sotapoliisille, että en ollut menossa militäärialueelle ja että unohdin itseni vain bussiin. En uskaltanut siinä kiireellä ulos sukeltaessa katsoa, että karehtiko hymy solttupojan suupielissä, kun keski-ikäinen väsynyt nainen kampesi itsensä ulos linja-autosta täpötäyden kauppakassin kanssa!
Ihana postaus! Saattoihan solttupoikaa hieman hymyilyttää ja saattoipa hän ehkä miettiä myös, että mitähän mahdoit rakkaallesi kirjoitella ;) Virkistävää viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaKiitos :)
VastaaPoistaNyt meille paistaa aurinko kattojen yllä!
Sisko poikkeaa kylässä matkalla äitiämme katsomaan, muuten olen töissä.
Lauantaina muistamme rakkaitamme.
Levollista viikonloppua toivon myös sinulle!
Blogissani on sinulle haaste :)
PoistaNoin voi kyllä ihan hyvin käydä. Minäkin luulen, että solttupoikaa on hymyillyttänyt. Minä pelkään aina, että nukahdan junaan ja ajan aseman ohi. Vielä niin ei ole käynyt.
VastaaPoistaEn ole itsekään nukahtanut junaan, mutta yövuoron jälkeen heräsin muutaman pysäkin päästä kotipysäkistä eikä se mieltä ylentänyt silloin.
VastaaPoistaEnää en tee yövuoroja :)