Hauska hetki ajren keskellä!

Vaikka luonto on harmaa ja syksy  sävyineen tumma, näin Pyhäinpäivän lähestyessä, vie arki ja työ silti aina mennessään ja elämään kuuluu ilonkin hetkiä.
Viikolla, yhtenä iltapäivänä, kenties töistäkin väsyneenä eikä olo niin valppaana, kirjoitin linja-autossa tekstiviestiä rakkaalleni, katse kiinni kännykässä. Yhtä-äkkiä havahduin Santahaminan portilla siihen, että linja-auto pysähtyy ja sotapoliisi nousee kyytiin. Voi vain kuvitella kuinka hämmennyksissä olin  ja sekavan oloinen, kun yritin parhaani selittää sotapoliisille, että en ollut menossa militäärialueelle ja että unohdin itseni vain bussiin. En uskaltanut siinä kiireellä ulos sukeltaessa katsoa, että karehtiko hymy solttupojan suupielissä, kun keski-ikäinen väsynyt nainen kampesi itsensä ulos linja-autosta täpötäyden kauppakassin kanssa!

Yk:n rukouspäivänä

Harmaa taivas kattojen yllä
sade piiskaa syksyn keltaisia lehtiä
pienet linnun siivet takertuvat  koivun oksiin

pyrkivät lentoon, mutta voimat ovat vähissä

Suomen lippu liehumassa

ikäänkuin

kunnioittaen tätä surunäytelmää

Rukouksen siivin voimia arjen harmauteen!

Värien kirjo

Muutama vuosi poikani Mikon kuoleman jälkeen huomasin, että kaikki vaatteeni olivat mustia. En ollut hankkinut niitä tietoisesti, vaan olin verhonnut itseni mustaan, koska mieleni oli musta. Olin joskus jopa käyttänyt kirkkaan punaista huulipunaa ja kynsilakkaa, pojan kuoleman jälkeen ei koskaan mieleeni tullut niitä käyttää. Nykyään en käytä punaista huulipunaa makutottumusten vuoksi.
Kuten, kun ensimmäisen kerran nauroin Mikon kuoleman jälkeen, tunsin syyllisyyttä ilostani, oli minun alkuun vaikea ostaa värillisiä vaatteita.
Kaipa tuo arkuus värejä kohtaan oli pelkoa, että unohdan ja pelkoa siitä, että Mikon merkitys elämässäni vähenee, jos annan ilolle sijaa. Onneksi matkan varrella olen kohdannut viisaita ihmisiä, jotka ovat saaneet minut näkemään, että ilo ei poista Mikon merkitystä elämässäni eikä hyviä muistojani hänestä.
Tänä päivänä kaipaan iloa elämääni ja iloisia ihmisiä ympärilleni. Siksi josku mietin, että miksi olen niin melankoolinen enkä aina osaa luoda samaa ilmapiiriä ympärilleni. En halua velloa synkkyydessä, mutta ehkä se on tuo sama pelko, että keveä mieleni poistaa asioiden vakavuuden.  Onneksi meillä on  lupa välillä synkistellä.
Miesystäväni lapsuuden perheessä useimpia asioita kevennetään huumorilla. Minun on välillä vaikea kestää miesystäväni kevennysyrityksiä, mutta olen oppinut arvostamaan hänen tapaansa suhtautua asioihin.
Onneksi meillä on värien kirjo, sadat eri sävyt tuovat vaihtelua myös mielen kartalle. Tuo kallion harmaiden sävyjen kirjo on yllättävän kaunis,
Väririkasta  viikonloppua! Annetaan itsellemme lupa kokea kaikki tunteiden sävyt!

Koti on siellä missä sydän on

Vaikka tuo lause: Koti on siellä missä sydän on, tuntuu välillä niin kliseiseltä, on se aivan totta. Päivä päivältä tykästyn uusiin kotinurkkiini enemmän ja enemmän. Lähi polut ovat jo tuttuja ja muutamaan kertaan tallattuja. Tänään aamulla polkiessani töihin tuntui työmatka entistä lyhyemmältä. Mutkien takaa sukelsi esiin jo tuttuja näkyjä. Vaikka myymätön asunto vielä painaa mieltä, niin viikolla havahduin siihen ajatukseen, että en ainakaan toistaiseksi haluaisi muuttaa takaisin entiseen.Tämä uusi maistuu enemmän.

Vaikka ilo muuttanut asumaan arkeeni ja valo kantaa huolienkin yli, silti ei meidän keski-ikäisten elämästä huolet lopu. Jos niitä eivät aiheuta lapset, niin murhetta tuo oman äidin osa. Äiti on jo ties monennen kerran sairaalassa ja taas kolmannen kerran kaatunut siellä, kasvot taasen mustelmilla. Sydän ei jaksa pitää omaa mammaa enää kotona. Juuri olin koulutuksessa, missä puhuttiin vanhusten sitomisesta ja kuinka suunnitteilla on vanhuksille parempia puolilaitasänkyjä. Äitini joutui sairaalaan nesteturvotusten aiheuttaman jalattomuuden vuoksi ja ei olisi saanut lähteä yksin liikkeelle. Sairaalan olisi pitänyt huolehtia, että laidat ovat ylhäällä, ettei minun itsepäinen mammani olisi yöllä vaan sitkeästi yrittänyt lähteä yksin vessaan. Jo kolmannen kerran äitini kaatui samalla osastolla. Maalaisjärjen käyttö on sallittua. Ammattitaitoisen ihmisen pitää olla rohkea ja uskaltaa tehdä päätöksiä. Siksi olen lukenut lähihoitajaksi, kun meidän mammoista ja papoista pitää välittää ja huolehtia. Kuuden päivän työputken jälkeen pääsen ensi torstaina vihdoin äitiäni katsomaan.

Voimia meille jokaiselle, jolla on huoli läheisestä, isosta tai pienestä. Ilon pisaroita pian alkavaan uuteen viikkoon. Lämpö hellii vielä meitä, nautitaan auringosta ja syksyn väreistä! Kiitos Kirjailijatar, että sait minut näkemään, että syksy on tosiaan täynänsä värejä eikä vain harmaan eri sävyjä(, vaikka nekin ovat kauniita).