Lapsuuden muisoja

Tänä kesänä minulla oli pitkästä aikaa mahdollisuus käydä lapsuuden maisemissa Karjalassa. Kuten arvata saattaa, herätti kotipihan näkeminen monta muistoa. Tuo kuvan aitan ovesta, joka sympoloi omaa ajatusmaailmaani ja muistojen kätköjä, otin lapsuuden pihapiiristä.

Meitä on yhdeksän lasta ja tuo kuva tuo varmasti kaikille sisaruksilleni moninaisia muistoja sekä symboloi todennäköisesti eri asioita kuin minulle. Minulle kuva symboloi rauhaa. Sitä rauhaa, jonka olen saavuttanut monen kokemuksen jälkeen. Elämä on ollut monipuolista, mukaan on mahtunut monta ilon päivää, mutta mukaan on mahtunut myös paljon surua ja vaikeita hetkiä. Tuo lukko tuossa aitan ovessa symboloi minulle elämän hallintaa. Jotkut muistot ovat kenties hyvä jättää rauhaan. Yksi siskoistani, nähtyään kuvan, kertoi isän joskus sanoneen: " muistot älkää kiusatko". Siinä mielessä juuri tuo lukko symboloi hallintaa. Voin itse päättää mitä haluan muistaa ja missä muistoissa haluan elää. Tuntuu hyvältä olla siinä pisteessä elämää, jolloin voin katsoa taakseni ja todeta, että juuri nuo polut ja kokemukset ovat olleet minua varten.

Tästä on hyvä jatkaa juuri tänään ja seuraavan runon tapaisen haluan jakaa symbolin omaisesti, se kertoo omasta hyvästä olostani tänään, monen taipaleen jälkeen:

Aamukaste varpaillaan

istuu tyttönen portailla

sinikukkaisessa mekossaan

katselee maailmaa

edessä avautuvaa maisemaa

pelolla märehtiviä lehmiä

päivä on avautumassa

edessä tulevaisuus

silti juuri siinä

on hyvä olla

sillä 

siinä hetkessä 

on

rauha