Ajatuksien aitta
maanantai 24. toukokuuta 2021
Hetki kotihoidossa koronan keskellä
lauantai 1. toukokuuta 2021
Elämän ihmeitä ja menetyksiä
Minusta on tullut viiden pienen mummu. Pojan perhe tyttärineen asuu vieressä ja siellä tulee oltua, varsinkin pienemmän, lapsenvahtina. Aikaa rientää ja isompi lähtee jo syksyllä kouluun. Tytär asuu Helsingissä ja hänelle syntyi tänä keväänä kolmas lapsi, mummun nuorin söpöliini. Toissa syksynä syntyi kaksi pienokaista peräkkäin. Neljä viidestä lapsenlapsestani ovat syntyneet syksyn kuukausina, joulun alla, joten voi sitä lahjojen määrää. Nuorin saa nauttia ainoana keväällä syntymäpäivästään.
lauantai 24. huhtikuuta 2021
Sinä näit sillan yli
Aikaa on vierähtänyt siitä, kun olen näillä sivuilla käynyt. Elämme kaikki muutosten keskellä, koronan vaikuttaessa enemmän ja vähemmän elämäämme. Eilen juuri kuulin työkaverilta, että hänen läheinen ystävänsä on menehtymässä koronaan. Itse lähihoitajana kotihoidossa, olen odottanut, että milloin saan rokotuksen. Ilmeisesti maanantaina pääsen varaamaan vihdoin ajan ja hetken taas voin kokea olevani turvassa.
Tämän korona-ajan keskellä viime kevään eristyksen aikaan löysin kuitenkin elämääni kumppanin ja saimme aloittaa seurustelun melko tiiviissä merkeissä, kun en päässyt lapsenlapsiani tapaamaan. Reiluun vuoteen on mahtunut monenlaista. Suhde tuo mahdollisuuden jakaa yhdessä arkea ja keventää elämän tuomia haasteita.
Olen jatkanut runojeni ja kuvieni yhdistämistä ja postannut niitä lähinnä facebookiin. Nyt vihdoin tuli mieleeni postata niitä myös tänne. Laitan nyt tänne tuoreimman runoni, jonka kirjoitin miesystävälleni. Hän arvostaa runojani, mutta on ilmeisesti odottanut suurempia rakkauden ylistyksiä kuin mitä olen kirjoittanut. Vähitellen hän on löytänyt runoistani sen "ytimen" ja näyttänyt ymmärtävän, että miten ilmaisen itseäni.
Tämän toisen kirjoitin aiemmin. En kirjoita suuria rakkausrunoja, mutta uskon, että se mikä on toiselle pientä, on toiselle merkityksellistä. Sitä suhteessakin haluan vaalia, nähdä toisen merkityksen niissä pienissä eleissä ja teoissa.
sunnuntai 7. heinäkuuta 2019
Mikko 16.09.1990 - 07.07.1999
Innostuin uuden kameran myötä valokuvaamisesta niin paljon, että tämä kirjoittaminen jäi vähemmälle. Hiljalleen on syntynyt ajatus, jospa kokeilisin yhdistää kuvan ja tekstin. Tämä ei ole aivan helppoa tai sitten minulla on väärä ohjelma ja toki tekstejäkin pitää syntyä. Olen muutaman tällaisen kokeilun tehnyt sekä vanhoilla että tuoreilla teksteillä. Hiljattain olen kirjoittanut pari runoa pojilleni, vanhemman täyttäessä 30 vuotta ja Mikolle kirjoitin toisen perään melko spontaanisti. Ilmeisesti ajatukset pyörivät pitempään mielessä, tulihan Mikon kuolemasta tänään 20 vuotta. Tuo ylempi teksti syntyi tänään tosiaan myös spontaanisti ikään kuin viestinä minulle, että olisi aika taas mennä eteenpäin. Pitkään pidin juhannusta muistona vain Mikosta, koska 20 vuotta sitten meidät kutsuttiin sairaalaan saattamaan Mikko matkalle, josta ei ollut paluuta. Tänä vuonna vanhemman poikani täyttäessä 30 vuotta, ikään kuin havahduin, että minulla on myös onnellinen juhannusmuisto. Miika syntyi 18.6.89 ja siihen aikaan vietimme melkein viikon sairaalassa ja pääsimme juhannuslauantaina kotiin. Viimeisinä vuosina olemme perheenä selvinneet monesta, nuorimman suolistosyövästä ja muista siihenkin liittyvistä sairauksista. Vanhin tyttäreni on ollut vuoden kuivilla ja pyrkii hauraudessaan elämässä eteenpäin ja opiskelee oppisopimuksella nuoriso-ohjaajaksi. Vanhimman pojan perheeseen on tulossa lisää pienokaisia, kuten nuorimmankin yllätyksenä. Kaiken keskellä väsymys on yrittänyt opettaa minua ottamaan asiat rauhallisesti ja nyt lomaa viettäessä yritän ottaa päivän kerrallaan ja pakottamatta itseäni mihinkään, vaan nauttien jokaisesta hetkestä, jonka elämä suo. En edes lupaa palata näille sivuille, mutta jos saan jotain aikaiseksi kuva- ja tekstikokeiluni parissa, niin saatan tännekin postata. Hyvää kesän jatkoa teille, jotka eksytte sivulleni tätä lukemaan.
perjantai 13. huhtikuuta 2018
Äiti 04.12.28 - 10.04.2015 (Proosakurssin aiheena:perintö)
perjantai 6. huhtikuuta 2018
Lomailua, kevättä ja vähän lyriikkaa..
keskiviikko 28. helmikuuta 2018
Haikuja hakemassa
Päätin kokeilla, että syntyykö omista kuvistani yhtään haikua. Tässä kolme kokeilua alkuun: