Siivosin kahta taloa
Toisen pihamaalla sinä poimit lapsuudesta unohtuneita tavaroita
käteesi osui se hassu sininen lippalakki,
joka päässäsi pää kennossa katsoit ihaillen isääsi
miestä, joka rakasti sinua niin paljon,
ettei raaskinut vitsaa säästää
näetkö kannon nokassa kirveen?
kaada perintöpuut
karsi jokainen oksa
hio oksan kohdat ja puun syyt
huomisen unessa kuljen talossasi
lasken kuinka monta oksan reikää mahtuu yhteen hirteen
takan reunalla valokuvassa hymyilee lapsenlapsi
se sylissä pidetty
Omasta unesta syntynyt ja osin muokattu proosakurssia varten. Kirjoitettu 25.1.2017
Vielä päivä kerrallaan
vielä hetki kerrallaan
vielä askel kerrallaan
kuljen näissä maisemissa
huomisessa toivo
Nautitaan näistä valoisista päivistä! <3 Iloa tammikuun loppuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti