keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Hiljainen on huone - äitiä, mummoa ja isomummoa kaivaten


Hiljainen on huone
hiljainen on koti
askeleet, jotka hetki sitten kaikuivat,
ovat poissa
niiden jälki 
sydämessä
on 
kipua täynnä

 


4 kommenttia:

  1. Lämmin osanottoni suureen suruusi ♥
    ja voimia sinulle jaksamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku! <3
      Siitä on monta hetkeä, kun olen viimeksi jaksanut avata nämä sivut!
      Suru äidistä kulkee mukana arjessa, työn touhussa, auttaessani muita vanhuksia, heidän iloissaan ja suruissaan.
      Kuten tuossa tuoreimmassa postauksessani sanon, suru ja ilo kuuluvat elämään..

      Poista
  2. Lämpöisin osanottoni. Voimia suruunne ja hetkiinne. Kuljet ajatuksissani♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannah! <3
      Arki tempaa mukaansa kiireineen, mutta surun haikeus on läsnä kaikessa, herkistää mielen. Saa kasvot hymyyn ja kyyneleen silmänurkkaan.

      Poista