(siskosi koulutyö teistä)
Taivas salamoi mustana ja valkoisena
pieni hahmosi piirtyi ikkunaa vasten
mitä mahdoit miettiä poikani
varmasti oli mielesi myös musta
istuit jalat ristissä vuoteella,
niin heikkona ja hauraana
silti niin vahvana, isäsi ja minun välissä
meitä kahta viisaampana,
pieni hahmosi piirtyi ikkunaa vasten
mitä mahdoit miettiä poikani
varmasti oli mielesi myös musta
istuit jalat ristissä vuoteella,
niin heikkona ja hauraana
silti niin vahvana, isäsi ja minun välissä
meitä kahta viisaampana,
me kaksi aikuista niin hukassa
lohdutit meitä, puristit käsiämme
katsoit hetken ennen kuin lähdit pois
(puolitoista viikkoa myöhemmin olit oikeasti poissa)
lohdutit meitä, puristit käsiämme
katsoit hetken ennen kuin lähdit pois
(puolitoista viikkoa myöhemmin olit oikeasti poissa)
Minulla ei ole sanoja noin ison surun edessä. Se, että lapsi lohduttaa vanhempiaan kuoleman edessä on riipaisevaa ja järkyttävää.
VastaaPoistaMikko olisi sinä syksynä täyttänyt 9 vuotta. Olen usein pohtinut hänen varhaiskypsymistään kuoleman lähestyessä. Hän oli luonteeltaan realistinen lapsi. Kätilö sanoi, että hän syntyi käsi poskella näyttäen viisaalta vanhalta ukolta.
VastaaPoistaJo silloin, kun pohdin, että miten puhua hänelle kuolemasta, hän sanoi vaatekaupoilla ettei hän enää noita shortseja tarvitse. Toki ne halusin hänelle kuitenkin ostaa.
Sitä se on ollut, riipaisevaa on oikea sana. Kun aloin toipua pahimmasta ja muistelin hänen varhaiskypsyyttään ja sitä kuinka hukassa itse olin, pahalta se tuntui.
Suru ei ole vain suru, siihen liittyy niin paljon tunteita. Myös sisarusten suru on ollut suuri ja vaikeaa on ollut hyväksyä, että ei jaksanut heillekään olla aina läsnä. Äitinä on joutunut paljon armahtamaan myös itseään.
En löydä nyt edes sanoja kertoakseni sen, mitä sisin ajattelee, tuntee. Riipaisevaa, syvältä asti kouraisevaa.
VastaaPoistaOlet joutunut äitinä sen eteen, minkä jälkeen ei ehkäpä mikään muu voi enää niin satuttaa. Olen jutellut useasti anoppini kanssa oman lapsensa menettämisestä. Rakkaan sisko oli 14vuotias, kun leukemia aikoinaan saapui äkkiä, arvaamatta ja vei nopeasti nuoren urheilijatyttösen.
Tuo, mitä kerroit pojastanne sai minut pohtimaan, josko Jumala varusti tarvittavalla voimalla pikkuisensa.
Siunausta kesäpäiviisi.
Uskosi Jumalaan varmasti auttaa monessa kohtaa!
PoistaItse olen kaiken kokemani jälkeen edelleen skeptikko. Vanhempani olivat uskovaisia, äitini on siis vielä elossa. Joskus ajattelin, että olisihan se lohduttavaa ajatella, että isäni, veljeni ja poikani olisivat tuolla jossain. Niin isäni uskoi.
Jonnekin Mikko tiesi lähtevänsä, kun parin päivän totaalisen "tajuttomuuden" jälkeen avasi silmänsä ja katsoi meitä vanhempiaan juuri ennen lähtemistään.
Kaunis ajatus ja kiitos siitä!
Voi sinua ja perhettäsi, olette joutuneet läpikäymään raskaimman ja raastavimman surun ja luopumisen.
VastaaPoistaKuten viisaasti Kirjailijattarelle sanot, suru ei ole vain suru. Siinä on kaikki ulottuvuudet kivusta ja kärsimyksestä helpotukseen ja kaipuuseen, ja ne kiertyvät sisuksiin ja sydämeen.
Mikä rakkaus ja vahvuus sinussa onkaan! Ilman armollisuutta ei tuollaisesta voine elämää jatkaa, se lienee suorastaan välttämätöntä.
Lämpöisin halaus luoksesi♥
Kiitos!
PoistaNäitä sanoja juuri tänään tarvitsin!
Itkin tätä lukiessani enkä tiedä mitä tähän osaisin sanoa. Olen itse menettänyt vastasyntyneen, täysiaikaisen, terveen vauvani kätilön tekemän hoitovirheen takia. Kaksi ystävääni ja mieheni sisko järjestivät samaan aikaan ristiäisiä, kun me järjestimme tyttövauvamme hautajaisia. Se tuntui silloin katkeralta. Onnekseni minulla oli koko perhe tukena ja tuolloin 2-vuotias esikoistytär, elämäni valo ja voima edelleenkin ♥
VastaaPoistaEn voi kuin vain kuvitella miten valtava menetys on teidän koko perheelle ollut¨ja miten musertava suru onkaan teitä kohdannut. Ajattelen sinua lämmöllä ja toivon iloa sekä paljon rakkautta elämääsi.
Suru on monien tunteiden summa. Myös tuon katkeruuden kävin läpi. Kaikki tunteet on hyväksyttävä voidakseen jatkaa. Näin 14 vuoden jälkeen suru ja kauniit muistot lohduttavat. Minä sain mahdollisuuden oppia tuntemaan poikani niinkin monta vuotta, sitä ei sinulle annettu. Surun rinnalla kulkee ilo muista lapsistani, kuten sinulla tyttärestäsi.
VastaaPoistaKiitos Ansku! Elämä on antanut myös hyviä asioita.
Lämpimin ajatuksin iloa myös omaan elämääsi!