maanantai 7. heinäkuuta 2014

15 vuotta surua, haikeutta ja muistoja

 
15 vuotta surua, haikeutta ja muistoja 
 Surussa ihminen on niin yksin, niin yksin
läheinen rinnalla kulkee kanssasi
ojentaa kätensä
otat hänen kädestään kiinni
ja hetken jaat surusi
mutta vain hetken
sillä surusi on vain sinun
kokemuksesi on vain sinun
eikä se poistu milloinkaan
lapsesi ei tule koskaan takaisin
en usko enkeleihin
poikani on enkelini, lintuni, tuulen henkäykseni

2 kommenttia:

  1. Niin musertava ajatus, ettei suru koskaan katoa. Mutta eihän se katoa, se vain ehkä muuttaa muotoaan. Ainakaan kaipaus ei koskaan lakkaa. Lähetän tältä kovasti lämpöisiä ajatuksia sinne missä olet.

    VastaaPoista
  2. Musertavaa suruni on joskus ollutkin. Tänään se on enimmäkseen haikeaa ja muistot tuovat lohtua ja hymynkin huulille. Tänään uskallan iloita ja välillä surrakin rohkeasti. Tänään koen olevani onnekas kaikesta mitä omistan, kolme tervettä aikuista lasta ja heidän mukanaan tuomat puoliskot. Ja sen pienen ihmeen syntymisen odottaminen tuo hymyn huulille. Uudet kokemukset usein nostattavat myös vanhoja muistoja mieleen. Joten olen ajatellut, että ehkä on hyvä asia se, että ensimmäinen lapsenlapseni tulee olemaan tyttö. :)
    Kiitos! Täällä pakkaamisen ja haikeuden keskellä kaikki lämpöiset ajatukset ovat tarpeen!

    VastaaPoista