Rentoja päiviä rentoa oloa

Blogin avattuani kuvittelin, että löytäisin itsestäni kirjoittajavirtuoosin, että sanat vain tipahtaisivat paperille, siis virtaisivat sormieni ja näppäimistön kautta näytölle. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Arki ja jokapäiväinen elämä tempaavat mukaansa. Yllättävän paljon on asioita, jotka vievät energiaa. Vaikka elämä on jo tasaantunut, vielä on jäljellä myymätön asunto. Yritän antaa mielen levätä ja luottaa tällä kertaa positiivisiin voimiin.
Onneksi on tuo kamera, vaikkakin vain vaatimaton, mutta se kädessä unohdan arjen ja murheet. Kamera on lahja miesystävältäni ja parempaa lahjaa en olisi voinut saada.
Muuton jälkeen olemme tyttären kanssa käyneet pari kertaa Suomenlinnassa, ensimmäisellä kerralla miesystävä oli mukana. Tuulesta huolimatta, siellä on ihana käyskennellä aurinkoisena päivänä. Aina löytää jotain uutta, kun pitää silmät auki ja on herkkänä. Toivon samaa arkeeni, kykyä iloita pienistä uusista asioista. Ehkä joku päivä taas runosuoneni taasen kukkii. ( Edelleen minulla on luja usko iltalukion opettajan sanoihin kirjoitustaidostani ;) )

Mielen sopukoissa
harmaiden aivosolujen alla
sieluni syvin
piilottaa itseään
antaa tilaa
arjen myrskyille laantua
odottaa rauhaa
odottaa hiljaisuutta