Pari pussia lääkkeitä
ja laastari rintaan
jaksan tämän päivän yli
huomista ei minulle ole luvattu
Aamupuuroa ja kuppi kahvia eväinä
istun pitkän päivän
tuijottamassa muita samankaltaisia - unohtuneita
Pitkä elämä takana
monta työntäyteistä vuotta
monta iloa ja murhetta
ja laastari rintaan
jaksan tämän päivän yli
huomista ei minulle ole luvattu
Aamupuuroa ja kuppi kahvia eväinä
istun pitkän päivän
tuijottamassa muita samankaltaisia - unohtuneita
Pitkä elämä takana
monta työntäyteistä vuotta
monta iloa ja murhetta
monta polkua kuljettuna
Katson raihnaisia käsiä
hymyn rypyttämiä kasvoja
surun uurtamia poskipäitä
valkoisia hapsia
Silti kiitollisena tästä päivästä
kiitollisena pitkästä elämästä,
kaikista kokemuksista
Elämä rikkaana
Elämä täynnä
Katson raihnaisia käsiä
hymyn rypyttämiä kasvoja
surun uurtamia poskipäitä
valkoisia hapsia
Silti kiitollisena tästä päivästä
kiitollisena pitkästä elämästä,
kaikista kokemuksista
Elämä rikkaana
Elämä täynnä
Tämän tekstin kirjoitin muutama vuosi sitten työskennellessäni psykogeriatrisella osastolla, hoitaen muistisairaita vanhuskia. Tämä teksti syntyi eräänä sunnuntaiaamuna siinä syöttäessäni potilasta, joka ei juurikaan katseella reagoinut. Sunnuntaiaamun aurinko paistoi ikkunasta siinä syöttäessä tätä vanhusta, jolle kuitenkin puuro vielä kaikesta huolimatta maistui.
Löysin tämän tekstin selatessani vanhoja sähköposteja. Omassa elämän myllerryksessä toivon, että voin eräänä päivänä olla kiitollinen kaikista kokemuksista.
Kaunis runo. Sitä minäkin toivon itselleni. Että voisi olla elämänsä lopussa seesteinen. Surullisinta olisi, jos katkeroituisi ja viettäisi elämänsä viimeiset vuodet happamana ja kitkeränä.
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoistaOmassa työssäni näen hyvin sen kuinka katkeruus tekee vanhuksesta entistä sairaamman.
Vielä ei ole lapsenlapsia tulossa, mutta haluan kuvitella itseni sellaisena topakkana, mutta suloisen pehmeänä mummona, jolla on pilke silmäkulmassa vielä iäkkäänäkin. :)
Löysin vasta blogisi ja jäin heti "koukkuun" ;) Voi miten hienosti osaatkin ilmaista asioita. Ihana runo! Toivon myös kovasti että silmäkulmassani oleva pilke ei katoa koskaan :)
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoistaSamaa toivon minäkin! :)
Oma blogielämäni on hyvin hiljaista, välillä innostun kirjoittamaan, välillä tämä arkinen elämä vie mukaansa.
Välillä on mukava käydä vain lukemassa muiden kirjoituksia, toisten ajatuksista saa uutta näkökulmaa omaan elämäänsä.
Olen kerännyt omia luettaviani satunnaisesti ja sattumalta, välillä selaten blogista toiseen, joten nyt minulla on hyvä tilaisuus käyvä kurkkaamassa sinun blogiasi.
Pian en itsekään varmaan enää ehdi tekemään postauksia kovinkaan usein, sillä pääsin vielä "vanhoilla" päivilläni opiskelemaan lähihoitajaksi. Toivon uuden ammatin myötä osa-aikatöiden ja ajoittaisen työttömyyden olevan mennyttä elämää. Uskon myös viihtyväni hoiva-alalla paremmin kuin edellisessä sihteerin/assistentin ammatissani :) Parasta oman blogin perustamisessa on ollut se, että olen löytänyt lukuisia aivan ihania blogeja, kuten tämän sinun ♥ Aurinkoista elokuun jatkoa sinulle :)
PoistaOnnea opiskeluun!
VastaaPoistaTältä alalta eivät työt lopu, ainakaan lähivuosina.
Paras puoli tässä työssä on ihmiset ja heidän tarinansa.