sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Uni pimeän läpi



Syysuni

Kun kiurut lakkaavat laulamasta
kun keltaiset lehdet leijailevat
mustaan multaan
teen pesäni karhunkoloon
käärin itseni lampaanvillaan

Vahdi pesäkolollani
älä anna minun hautautua
maatuvien lehtien alle

Herätä minut,
kun hanget kimaltelevat
talviauringossa

18.10.2017











6 kommenttia:

  1. Oi miten kaunis postaus! Upea runosi, samoin kuvasi!

    Jäin pitkäksi aikaan runosi maalaamiin mileikuviin ja kuvatunnelmiisi. Lämpöisiä ajatuksia luoksesi siskonen ja kiitos tästä suloisesta tuokiosta♥

    VastaaPoista
  2. Oi, kiitos paljon Hannah! <3
    Itse ajattelen tekstiäni moniulotteisena. Kevyesti ajateltuna, sitä usein tahtoisi jäädä lämpimään peiton alle tai sateisena päivänä kääriytyä lämpimään viltin alle.
    Mutta myös jonkinlaisen masennuksen, vaikkakaan ei niin syvän, läpikäyneenä/läpikäyvänä, sitä toivoo elämään hyviä jaksoja ja mutta ennen kaikkea levon hetkiä, palautumista. Niin, että jaksaa taas mennä arkea eteenpäin.. Silloin, kun asiat on hetken hyvin, on välillä vaikea ottaa rennosti leväten. Näin viime yönä unta, että rukoilin voimaa levätä.

    Kiitos Hannah! Näitä pieniä tuokioita tarvitsemme itse kukin..
    Kaikkea hyvää Sinulle! <3

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana, koskettava runo ja kauniit kuvasi lumoavat! Puhutteleva ja pysäyttävä postaus. Olet ajatuksissani.
    Voimaannuttavia valonpisaroita luoksesi ihanainen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku! <3
      Kuvaaminen on voimaanuuttavaa! Onneksi syyssateiden jälkeen ollaan saatu nauttia aurinkoisistakin päivistä!
      Kiitos ajatuksistasi! Mukava on käydä kurkkimassa sinunkin blogiasi.. Toivotaan meille lunta, ettei koko talvi mene loskan ja pimeän parissa..
      Iloa myös sinun arkeesi ja mukavia hetkiä myös sinulle asiakkaiden parissa! :))

      Poista
  4. Upeita kuvia ja ihana teksti! Kukapa ei haluaisi jättää väliin sen ikävän, loskan, pimeyden, sateen... Mutta jos ei kaikkia puolia elämästä käy läpi, miten voisi tuntea mitään pyhää niissä hyvissä ja kauniissa hetkissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos! <3
      Olet aivan oikeassa! Tuo oli kasvatusmottoni lapsilleni..
      Joskus hetkittäin toivoo kylläkin, että voisi nukkua pimeän läpi, kerätä voimia ja kohdata sen minkä tarvitsee..
      Siksi rakastan kuvaamista, siinä on ilo pienessä hetkessä eikä aina ole väliä onnistuuko kuva vai ei, kunhan keskittyy juuri siihen kauniiseen ja hyvään.. <3

      Poista