maanantai 18. joulukuuta 2017

Joulumielell√§ ūüėä pieni tarina..



Päätin hakea energiaa salaatilta joulushoppailuun, joten poikkesin Tampereen Sokokselle ennen Prismaan köröttelyä. Salaattitiskille oli aikamoinen jono, joka oli muotoutunut tilan mukaan. Yritin parhaani asettua sievästi jonoon ahtaassa tilassa. Hissiltä tuli nainen ja luulin hänen olevan menossa Sokoksen alimman kerroksen myymälän puolelle, joten väistyin hieman ja hän ottikin paikkani jonossa. Hieman pyörittelin ihmeissäni päätäni, mutta päätin olla joulumielellä ja olla mitenkään pahoittamatta mieltäni asiasta. Ja koska minulla ei ollut muutenkaan kiire, päätin ottaa asian myös huumorin kannalta ja ajattelin, että onhan se hyvä, että joskus on niin pienen näköinen, ettei tule huomatuksi..

Mutta ei tämä jouluilo loppunut tähän. Syötyäni salaatin ja toisen puoliskon leipäparista, jonka saa salaatin kanssa, jätin toisen leipäpuoliskon tarjottimelle ja läksin hakemaan kahvia ajatuksella, että nautin toisen palan leipää kahvin kera. Yleensä pidän takkiani tuolin reunalla, mutta tällä kertaa pöytäni vieressä oli ripustin, johon olin laittanut takkini ja koska olin ottanut kassini mukaan lompakkovarkaisen pelossa, häivähti mielessäni, että joku saattaa luulla minun lähteneen, jos ei huomaa takkiani. Kas kummaa, kun palasin kahvin kanssa pöytääni, juuri näin huomasin käyneen.
P√∂yd√§n oli vallannut i√§kk√§√§mpi pariskunta eiv√§tk√§ he tuntuneet ottavan kuuleviin korviinsa, kun yritin selitt√§√§, ett√§ en ollut viel√§ valmis. Mies oli kantamassa pois tarjotinta tuohtuneen n√§k√∂isen√§ ja sen sijaan, ett√§ olisi palauttanut tarjottimen p√∂yd√§lle, valitti siit√§, kuinka olin j√§tt√§nyt puoliksi sy√∂dyn tarjottimen j√§lkeeni. Olisin voinut taas hermostua, mutta kiirehdin hakemaan miehen poiskuskaaman tarjottimen k√§rryst√§ ja nappasin takkini naulakosta  ja siirryin tyhj√§lle paikalle nauttimaan kahvini.
Siinä kahvia hörpätessäni seurasin kuinka kyseinen pariskunta kantoi omia tarjottimiaan pöytään tyytyväisen näköisenä ja olin tyytyväinen, kun minulla oli riittänyt joulumieltä!

Iloa arkeen ja rentoja shoppailuja joulunalusaikaan! :))

tiistai 5. joulukuuta 2017

Onnea Suomi 100 V !!!



Minun Suomeni on

Minun Suomeni on
tähti taivaan alla
on sanat laulajalla

Minun Suomeni on
metsäpolku tuntematon
koivu ja juhannus unohtumaton

Minun Suomeni on
kesäaamu lehmähaassa
varpaat paljaana pehmeässä maassa

Minun Suomeni on
äidin kädet leipätaikinassa
uunissa piirakat paistumassa

Minun suomeni on
setä saunassa kännissä
saippuaa lapsen molemmissa silmissä

Minun Suomeni on
kaupungin kadut
nuoruuden unelmat ja sadut

Minun Suomeni on
vanhus istumassa hämärässä
lottokuponki pöydällä vetämässä

Minun Suomeni on
kynttilä lapsen haudalla
veteraani lepää mullan alla

Minun Suomeni on
kaunis, karu ja koskematon
minun Suomeni on korvaamaton





















maanantai 27. marraskuuta 2017

Siitä mistä ei kirjoiteta..



Junarata keskellä peltoa
haaskalinnut pomppivat luiden päällä
lapsen polviluut törröttävät terävinä
mustassa mullassa

Yksin
kaiken keskellä
yksin










Viime torstaina p√§√§sin viimeisen kerran mukaan t√§m√§n syksyn proosakurssille.  Aiheena oli syrj√§ytyminen eli kirjoittaa aiheesta, jota ei nosteta medioihin tai julkisuuteen. Vaikka tarkoituksena oli l√§hinn√§ kuvata syrj√§ytymist√§, yksin√§isyytt√§ tms., halusin itse tuoda tekstin siit√§ mist√§ ei yleens√§ kirjoiteta. Surusta kirjoitetaan paljon ja puhutaan surun vaiheista, mutta kaikista surun vaiheista ei ole yht√§ ylev√§√§ kirjoittaa. Vaikka tekstini tulkinta oli vallan muu eik√§ se minua aidosti haitannut, koen ett√§ viha on aihe, josta ei juurikaan kirjoiteta. Siksi halusin t√§m√§n tekstin kurssilla jakaa. 
Vihasta surun keskellä on varmasti vaikeampi kirjoittaa, eihän viha ole niin hyväksytty tunne ja harvemmin siitä runoja kirjoitetaan.

Tekstiss√§ni yksin√§isyys tulee vahvana esiin. Kurssilla teksti√§ni ei n√§hty minusta itsest√§ni kertovaksi. En l√§hde t√§ss√§ avaamaan muiden tulkintoja. Itse uskon, ett√§ yksin√§isyys kuuluu jokaiseen suruun. Suru on niin intiimi asia eik√§ kaikkea siit√§ voi muiden kanssa jakaa. Oma suru pojan kuoleman j√§lkeen oli niin syv√§, ett√§ yksin√§isyys siin√§ oli v√§lill√§ melkein ylitsep√§√§sem√§t√∂nt√§. Omassa yksin√§isyyden tunteessani en osannut aina huomioida sit√§, ett√§ kuinka yksin my√∂s omat lapseni olivat surumme keskell√§. Ehk√§ siksi t√§m√§ aihe on ollut minulle taas ajankohtainen, koska menneisyys vaikuttaa my√∂s lapsissani ja yksi heist√§ nosti t√§m√§n aiheen hiljattain pinnalle. 




Vaikka proosakurssi ei ole terapiaistunto tai juurikin sen takia, koen, ett√§ sinne on hyv√§ vied√§ kaikenlaisia tekstej√§. My√∂s n√§it√§, joita ei yleens√§ kirjoiteta. Saa itsekin otettua et√§isyytt√§ omiin kirjoituksiin ja vaikka kurssilla ei k√§sitell√§ kirjoittajan syvempi√§ tuntoja, tulee niihinkin otettua et√§isyytt√§ muiden tulkintojen kautta. Toki t√§rkeint√§ on saada palautetta oman tekstin toimivuudesta. 
Kurssi on monella tapaa antoisa, saahan siell√§ kuulla ja lukea muidenkin kirjoituksia ja huomata, ett√§ kuinka lahjakkaita kirjoittajia meill√§ on tavallisissa ihmisiss√§. 

Tämä vapaapäivä viikonlopun aherruksen jälkeen on ollut taas harmaa, kuvat ovat viime perjantailta, jolloin tämän marraskuun harvinainen valoilmiö ilahdutti meitä, ainakin hetken.


Viikolla vaihtuu marraskuu joulukuuksi, joten toivotan jo nyt hyvää joulun odotusta

perjantai 10. marraskuuta 2017

6 minuutin stoori

6 minuutin stoori

Siinä hän istui puiston penkillä
jakaen tarinaansa
keskiän ylittänyt
menneisyyden housuissa tallaava
väsynyt mies

30 vuoden pyrähdyksen jälkeen
hän oli palanut kaupunkiin
juurilleen

Näillä kaduilla ei enää tallata
nämä kadut on möyritty ylösalaisin




keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Pyhäinpäivä ja toisenlaiset muistot


T√§ll√§ viikolla on t√∂iss√§ niin kiireist√§ monien sairauspoissaolojen vuoksi, etten ehdi proosakurssille ja eik√§ mielik√§√§n ole ollut luovassa olotilassa. Jouduin vaihtamaan ty√∂vuoroa ja jotenkin tuntuu, ett√§ t√§m√§ kellojenkin siirt√§minen on sekoittanut el√§m√§n rytmi√§. 


Olen viettänyt Pyhäinpäivän viime vuosina moninaisten muistojen parissa, muistaen vanhempiani, veljeäni ja ennen kaikkea omaa rakasta poikaani. He ovat mielessäni myös tänä Pyhäinpäivänä <3.



T√§n√§ vuonna meill√§ on kuitenkin luokkakokous ensi lauantaina. Ilmoittautuessani mukaan, en huomannut katsoa, ett√§ tuona p√§iv√§m√§√§r√§n√§ on my√∂s Pyh√§inp√§iv√§. Aluksi minua h√§iritsi ajatus luokkakokouksesta juuri Pyh√§inp√§iv√§n√§, mutta ajatus n√§hd√§ toisemme lauantaina on muuttunut mielekk√§√§ksi, sill√§ onhan osa heist√§ j√§√§nyt my√∂s hyviksi yst√§viksi. 




Luokkakokouksen j√§rjest√§j√§ pyysi meit√§ kertomaan s√§hk√∂postilla jonkun mieleenpainuvan muiston noilta vuosilta. K√§vimme Adventistien sis√§oppilaitosta, jossa asuimme koko kouluvuoden ajan, joten muistoja on todella paljon. L√§hetin pari muistoa liittyen meid√§n luokan tapahtumiin. 


Yksi t√§llainen oli, kun pari meid√§n luokan pojista yritti laihduttaa minua, silloin(kin) pehme√§n pulskaa tytt√∂lasta, ty√∂nt√§m√§ll√§ pulpettia minua kohti molemmilta puolin, edest√§ ja takaa. Opettaja kyll√§ torui poikia ankarasti, mutta jotenkin en ole koskaan muistellut noita, usein jekkuja keksineit√§, pojanviikareita pahalla. 



Itselleni tietysti mieleenpainuvimpana muistona on ensirakastumiseni, kuten varmaan meille useimmalle. Kaksi vuotta olin umpirakastunut samaan poikaan. V√§litunneilla, ruokalassa tai vapaa-ajalla, aina h√§net n√§hdess√§ polvet olivat sulaa vahaa. Viel√§ vuosien j√§lkeenkin syd√§n heitti volttia h√§net n√§hdess√§ni. Mutta koska en saanut vastakaikua rakastumiselleni ja varmaan muutenkin on normaalia, oli minulla monta pikkuihastusta kaikkien noiden vuosien aikana. 


Jo tuolloin, murrosiän suuressa myllerryksessä ja kaukana pois kotoa, hain mielenrauhaa luonnosta. Lempipaikkani oli istua riippakoivun oksalla kallion kupeessa ja katsella Harvaluodon ohi merelle kaukaisuuteen. Jotenkin se äärettömyyteen katsominen sai ajatukset oikeaan perspektiiviin, kokemaan itsensä ja murheensa sopivan pieniksi. Luonto ja tämä valokuvaaminen ovat parhaita terapian muotoja keski-ikäisenkin elämän myllerryksessä <3.

Levollista Pyh√§inp√§iv√§√§ muistojen ja rakkaiden parissa!       



torstai 26. lokakuuta 2017

Ensilumi



Ensilumi

”Min√§ haluan tehd√§ lumiukon”, sanoi tytt√∂.
Lumihiutaleiden sulaessa maahan
alkoi tytön alaleuka väpättämään.
”Pian tulee talvi”,  sanoi √§iti,
”tehd√§√§n iso lumiukko”,
”tehd√§√§n sille kaveri”.
Tytön kasvot piirtyivät hymyyn.

Nainen pysäkillä oli matkalla lämpimään.
Hänet oli lapsena teljetty
lumilinnan uumeniin.

















sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Uni pimeän läpi



Syysuni

Kun kiurut lakkaavat laulamasta
kun keltaiset lehdet leijailevat
mustaan multaan
teen pesäni karhunkoloon
käärin itseni lampaanvillaan

Vahdi pesäkolollani
älä anna minun hautautua
maatuvien lehtien alle

Herätä minut,
kun hanget kimaltelevat
talviauringossa

18.10.2017