maanantai 14. elokuuta 2017

Riittääkö keittiövaaka murtuneiden unelmien mittaamiseen..

Elämää ei voi elää ilman, että läheisten elämä vaikuttaisi itseensä, ajatuksiin ja tunteisiin. Ja mitä läheisimmistä ihmisistä on kysymys, sitä suuremmalla syyllä, koska myös käytännössä asiat muuttuvat.
Yritän saada jonkinlaiseen muottiin spontaanisti syntyneet ajatukseni.. Yritän hahmottaa ajatuksiani itselleni tutulla tavalla eli seuraavan runon muodossa:


Riittääkö keittiövaaka murtuneiden unelmien mittaamiseen

Vein keittiövaa'an kälylle eron jälkeen
riittääkö se punnitsemaan  ajatukset ja tunteet
tuleeko kevyempi vai raskaampi olo kun puolet lähtee
riittääkö mikään punnitsemaan yhteiset kokemukset
mitä painaa 35 vuotta yhteistä avioelämää
mitä painaa 35 vuotta yhteisiä unelmia

Mitataanko haparoivat ensisuudelmat grammoina
entä hikikarpalot, jotka syntyvät käsien haparoidessa toisiaan
puhumattakaan siitä hikikarpaloiden määrästä mikä syntyy, kun kaksi pientä ihmistä saa alkunsa
kuinka monta vaakaa tarvitaan punnitsemaan kaikki muuttolaatikot,
joita yhdessä on kannettu kodista kotiin
ovatko ne olleet nyt kevyempiä pois kantaa

Kuinka monta grammaa painaa sylillinen rakkautta
vai litistyykö se väliin, olemattomiin
kahden ihmisen katsoessa liian läheltä toisiaan
kumpi painaa nyt enemmän
yhdessä jaettu rakkaus
vai se, joka jäi elämän painolastin alle

Riittääkö keittiövaaka murtuneiden unelmien mittaamiseen
kumman unelmat lopulta painoivat enemmän



Veljen kanssa kävimme melomassa ja pohdimme elämän ristiaallokkoa.. Itse koin reissullani olleeni vahvassa ristiaallokossa kuullessani kaksi eri tarinaa, mutta se varmasti oli hyvin pientä verrattuna niihin myrskyihin, jotka hajottivat yhteisen elämän.. Omat pohdintani tuntuvat mihinkään vaakaan riittämättömiltä.. 






lauantai 29. heinäkuuta 2017

Pyhäjärven ympäri pyöräilyä pitkin Pirkan Pyhän reittiä..

Pieni matkakertomus..

Tämä kesä ei tunnetusti ole ollut helteinen eikä Tampereen seudulla olla vieläkään kunnon helteistä päästy nauttimaan. Joten päätin jo ennakkoon, että kunhan loma alkaa, niin ensimmäisenä hyvänä päivänä lähden kiertämään Pyhäjärven ympäri pitkin Pirkan pyöräilyn Pyhän lenkkiä.
Viime torstai taisi olla ensimmäisen lomaviikkoni ainoa täysin sateeton päivä, josta ennakkoon piti tulla peräti helteinen, mutta siitä tulikin pilvinen. Sinänsä hyvä pyöräily keli, mutta ajoittain kävi viileähkö tuulen vire iholle, vaikka pitkähihainen paita olikin päällä.


Pirkan Pyhä on 40 km pitkä matka, joka alkaa Tampereen jäähallilta Takahuhdista ja kuten yllä olevasta kartasta näkyy, suurin osa reitistä kiertää pitkin Pyhäjärven rantoja. Myös suurin osa kiertämästäni reitistä kulki pitkin hiekkatietä lähellä rantoja. Pirkkalan puolella oli pisimmät asfaltti osuudet, sillä itse kiersin vain Pyhäjärveä ympäri eikä tarkoitus ollutkaan pyöräillä koko Pirkan Pyhää.  Oman matkan pituus oli n. 30km.



Asun Epilässä, joten poikkesin Haapalinnan S-Marketista matkaevästä, hedelmiä, pähkinöitä ja juotavaa. Laskeuduin Haapalinnan kohdalta alas Pyhän reitille. Rannalta näkymä Pispalan harjulle. Näillä rannoilla olen monet kerrat kiertänyt kävellen kamera kainalossa ja muutamaan otteeseen noussut ylös myös Pispalan kuuluisat portaat. Päätin aloittaa reitin pois kaupungista päin, sillä jos jotain olisi myöhemmin tullut, olisin reitin lopussa kuitenkin bussi eli nysseyhteyksien varrella.


Keli oli sinänsä lämmin, mutta koska taivas oli pilvinen, kävi ilmavirta pyöräillessä välillä iholle. Jälkiviisaana olisi pitänyt ostaa se pyöräilytakki, jonka näin Prismassa ja jonka väristä en pitänyt. 


Pyöräilyreitti kulki välillä kauempana rannasta, johtuen osittain maastosta ja osittain asumuksista, joita oli rantatonteilla. 


Kauempana näkyy jo Rajasalmen silta..


Välillä laskeuduin lähemmäksi rantaa kuvaamaan. Vastakkaisella sillalla, pienen poukaman toisella puolella, oli perhe kalassa.


Pitihän se dokumentoida myös oma kulkuväline, jolla arjessa taitan työmatkoja. Kaukana siintää Tampere.




Rajasalmen sillan kupeesta näkymiä.


Vielä riitti virtaa, ei tarvinnut poiketa oikealle lataamoon. Vaikka siellä on tuttuja hoitajia töissä ja minusta olisi pidetty hyvä huoli. 


Näkymä Rajasalmen sillalta toiseen suuntaan, jonne Pyhäjärvi jatkuu pitkälle, mutta oma kunto ei olisi riittänyt polkemaan koko Pyhäjärveä ympäri. 


Vastarannalla tai itseasiassa Näsijärven rannalla Pispalan ja Pyynikin harjujen toisella puolella siintää Näsineula, jonka kupeessa on huvipuisto Särkänniemi. Näsijärven ympäri olisi hienoa myös pyöräillä, mutta huoltojoukko puuttuu ja kuntoni huomioiden reitti vaatisi vähintään teltan mukaan ja suuremman repun eväitä varten.



Rajasalmen sillan toisesta päästä löytyy pyöräilijälle helpotuskeidas, kahvilana ymmärtääkseni vallan maineikas. Mutta pyöräilijän tarpeet tulee sekä tyhjätyiksi että täytetyiksi. Kupponen kuumaa maistui erinomaisesti ja kyytipojaksi sai ottaa vettä. Ja nälkäisille löytyy ruokaisiakin vaihtoehtoja. Poikkesin rantaviivan tuntumassa nappaamassa kuvan sillasta, toisesta vinkkelistä.





Pirkkalan maalaismaisemaa. Matkalla tuli vastaan myös sodan muistomerkki, jonka äärelle pysähdyin hetkeksi.


Kaukana siintää Rajasalmen silta, vaikkei pyöräillen matka niin pitkältä tähän venevalkamaan tuntunutkaan. Kohde sijaitsee jossain Pereen nurkilla.


Pereen rannoilta näkymä Viikin saareen ja Pispalan harjulle. Viikin saareen pääsee reittilaivoilla useamman kerran päivässä. Saaressa taitaa vielä kesäisin olla tanssit ja ymmärtääkseni päivisin saa ruokaa tai ainakin kahvia. Kannattaa googlettaa, jos aikoo turisteilla Tampereella ja haluaa laivaristeilylle. 



Näkymä Pereen uuden asuinalueen rannoilta Tampereen keskustaan. Kaukana siintää omaan makuun ruma Torni hotelli Tampere. Monen onneksi minulta ei kysytty arkkitehtuurisia mielipiteitä, olisin sen kyllä ilmaissut.



Hatanpäällä sijaitsee erittäin kaunis Arboretum, jonka kahvilassa sai pyöräilijä taas hoitaa tarpeensa ja täydentää matkaeväistä vajunutta masuaan ihanaisella jäätelöllä. Ruskea rakennus on vanha sairaalaosasto. Itse olen työskennellyt sekä puistosairaalassa, joka sijaitsee ruskean rakennuksen takana, sekä kotihoidossa Hatanpäällä, jonka toimisto sijaitsee Huvilalla, Arboretumin läheisyydessä. Olisin kuvannut Arboretumin siltoja, mutta niillä oli hää-ym. kuvauksia menossa. Alue on laaja ja ruusuloisto alkaa olla parhaimmillaan. Jälleen kerran suosittelen googlettamaan paikan, on upea turistikohde. 


Tarkempi näkymä Tampereen keskustaa ja Torni hotelli Tamperetta kohti. Ratinan ranta on rakennettu täyteen kerrostaloja. Tavallinen tallaaja, tässä tapauksessa pyöräilijä, pohtii, että milloin koko komeus sortuu ja uppoaa Pyhäjärveen. 




Kiersin entistä työmatkareittiäni rantaa pitkin  kävelysillalle , joka vie Ratinan suvannon yli, Ratinasta kulkijan Laukontorille. Laukontori on avoinna kesäisin. Valikoimista löytyy marjoja, vihanneksia, perunoita sekä kahviloita ja grillejä. Laukontorilla on myös kirpputori toriaikana sekä satamassa on rantalaivoja janoisille, myös Ratinan puolella. Laukontorilta lähtevät risteilylaivat Viikin saareen ja kauemmaksikin. 




Kaarsin suvannon toiselta puolen Pyynikin reitin juureen, mutta tämä väsynyt matkailija, pyöräilijä, joka on joskus polkenut töistä kotiin Pyynikin rantareittiä ja muisti erittäin jyrkän mäen reitin varrelta, päätti oikaista normaalia työmatkareittiään Pyynikin harjun alapuolella olevan minigolfkentän ja Pyynikin torin kautta suoraan Pispalan valtatietä kotiin. Matkan varrella on erittäin hyvä pyöräilytie, jota pitkin oli väsyneemmänkin pyöräilijän helppo polkea Pispalaan vievä mäki ylös. Jos seuraavalla kerralla aloittaisin reitin Pyynikin rantoja pitkin, niin alkumatkasta jaksaisi polkea tuolle korkealle harjulle ja vaikka poiketa samalla Pyynikin näkötornissa ja täyttää matkamasu makoisalla ja kuuluisalla munkkikahvilan munkilla, niitä varmaan saa myös gluteenittomina.

PS. Tämä kirjoitusohjelma on niin vaikea, että en lähde erikseen kaikkia virheitäni korjaamaan, kun tämä siten poista kaiken kirjoittamani. Joten anteeksi äidinkielen puutteet, jotka saattavat häiritä sivuilleni eksynyttä lukijaa..







keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Pilvilinnoja





Jo pääsiäisenä laitoin pyörän kuntoon, kuvitellen pääseväni piankin korkkaamaan pyöräilykauden ja aloittamaan työmatkapyöräilyn. Toki töissä olen pyöräillyt lyhyitä matkoja asiakkaalta toiselle, mutta olen herkkä vilustumaan ja toista on pyöräillä tuo matka kotoa työmaalle tuiskussa ja tuulessa. Ensin, vielä vajaakuntoisena, pyöräillä jyrkkä ylämäki ylös Pispalan harjulle ja päästellä loppumatka vauhdilla alamäkeä alas kohti keskustaa. Siinä on keuhkoille haastetta ja en uskalla ottaa sairasloman riskiä, joten jään odottamaan hieman lämpöisempiä kelejä. Siitä huolimatta en ole malttanut olla hyödyntämättä paria hienoa ja suhteellisen lämmintä iltapäivää ja olen pyöräillyt pitkin Pyhäjärven rantoja. Toisena iltapäivänä taivas näyttäytyi aivan huikeana.

Arjen keskellä tarvitaan pilvilinnoja! Kevätiloa! Takatalvesta huolimatta kevät etenee.. <3


lauantai 22. huhtikuuta 2017

Pöytälaatikkorunoilija..

En minä osaa kirjoitaa autonomiasta,
automaatiosta
automobiileista

yhdessä runossani kirjoitin linja-automatkasta
kirjoitin pojasta, jonka sinisissä silmissä häivähti poikani muisto
yhdessä runossani kirjoitin ymmärtäväisestä kanssamatkustajasta

kirjoitan pienistä tunteista
kirjoitan unista, joissa korjaan lapsuuden lastenvaunuja
niitä, joita kukaan ei keinuttanut

nämä runot minä piilotan pöytälaatikkoon
huomenna minä kirjoitan lauluja
huomenna


Olen talven ajan käynyt proosakurssia. Syksyllä aloitin sen ajatuksella, että jos mummouden ja lasten huolien keskellä jaksaisin panostaa myös itseeni. Välillä on tuntunut syntyvän tekstiä, jota itsekin on  osannut arvostanut enemmän. Välillä taas tulee tunne, että kirjoitan vain itselleni pöytälaatikko runoja, ajatelmia tai hajatelmia, kuten edellinen miesystäväni kuvaili tekstejäni.

Viime torstaina oli proosakurssin viimeinen osallistumiskerta ja tällaisen hieman alakuloa huokuvan tesktin sain aikaiseksi. En kuitenkaan enää jaksanut mennä itse kurssille ylitöiden, väsymyksen ja alakulon vuoksi. Sitä niin toivoo huolettomia päiviä, mutta vaikeudet eivät koskaan kysyy lupaa tullessaan. Kirjoitan avoimesti siksi, että jos joku samankaltaisissa ajatuksissa tätä joskus lukee.

Edellisten huolien helpottaessa olen  aina ajatellut, että nyt minulla vihdoin on taas aikaa ja energiaa myös hieman keskittyä itseeni ja keskittyä vaikka johonkin hyvään harrastukseen, kuten tämä proosakurssi oli. Mutta vaikeuksien edessä ihmisen elämänhallinta horjuu ja usko itseensä. Vaikka välillä olen jaksanut keskittyä normaaliin arkeen ja työ siinä kummasti auttaa, niin oman lapsen elämäntilanne vie sekä voimia että mielialaa alaspäin.

Koko tämän talven olen pelännyt, että lapseni sairastaa syöpää. Tutkimukset alkoivat syksyllä, kun tytär oli jo pitkän aikaa kipuillut ja imusolmukkeetkin ympäri kehoa olivat turvoksissa. Nyt kevättalvella on vihdoin tullut vastauksia ja kysymyksessä on suolistossa oleva syövän esiaste, jos olen oikein ymmärtänyt. Hoitona on kuitenkin solunsalpaajahoito ja kun oma lapsi sairastaa ja on kovin kipeäkin, niin ei sitä äitinä osaa olla huolehtimatta ja valvomatta öitään.
Monenlaisia unia on tullut nähtyä, painajaisia myöten ja tämä teksti syntyi yhdestä niistä. Koen, että tuo lastenvaunujen korjaaminen tuossa kyseisessä unessani kertoi itsestäni.

Proosakurssilla puhuttiin kliseistä, jotka liittyvät kirjoittamiseen. Yksi niistä on se, että tekstit syntyvät pelkästään inspiraatiosta. On totta, että pitää istua alas miettimään ja rakentamaan tekstiä, mutta sattumalta omat, mielestäni parhaat tekstit, ovat syntyneet inspiraatiosta. Tekeekö se minusta pöytälaatikkorunoilijan, mene ja tiedä. Mutta oli mukava kuitenkin kokeilla, että pystyykö itse yhtään kehittymään kirjoittamisessa. Mielestäni opin kyllä asioita ja näkemykseni lisääntyi sen suhteen, että mitä hyvä teksti pitää sisällään.

Vaikka minusta ei tulisi pöytälaatikkorunoilijaa kummempaa, niin aion jatkaa kirjoittamista joko inspiraation voimalla tai tarpeesta purkaa ajatuksiani. Toivon vain, että kevät ja kesä toisi tulleessaan myös positiivisia asioita, olisi aika muutamalle täyttymättömälle unelmalle, kuten vaikka uusi kamera, valokuvauskurssille osallistuminen tai vaikka proosakurssilla jatkaminen.

Kevätiloa kuitenkin toivon! "Joki juoksee niin kuin aina ennenkin..."


maanantai 13. maaliskuuta 2017

Nautittu Tohlopin antimista!

Tohlopin järvi ja luonto ympärillä tarjoavat monipuoliset liikunta- ja harrastusmahdollisuudet. Olen kiertänyt Tohlopin järven monet kerrat kävellen, käynyt suoalueella marjastamassa ja käynyt parissa avajaistapahtumassakin. Myös sauna lämpiää avantouijille. Tänä talvena innostuin uudesta harrastuksesta, luistelusta järven jäällä. Alkuun se oli aika jännittävää, kun viimeisestä luistelukerrasta jäähallissa oli yli kymmenen vuotta enkä lapsuuden jälkeen ole jäällä luistellut. Omistan vain naisten kaunoluistimet, mutta hyvin ajetulla jääradalla niilläkin pääsi alun kankeuden jälkeen hyvin eteenpäin. Koska jää elää säiden mukana, niin joka kerta ensimmäinen kierros meni rataan tutustuessa ja toisella uskalsi jo vähän päästellä.

Tohlopin luistelurataa pitää yksityinen yllä ja tämä mies mönkijäauransa kanssa on ajanut radan melkein päivittäin sääolosuhteet huomioiden. Ilmeisesti kausi alkaa olla ohi, vaikka vielä lauantaina näkyi mönkijä jäällä. Osallistuin lapsenlapseni kanssa Tohlopin luisteluradan avajaisiin ja sain lahjoittaa itsekin bensarahaa. Ymmärsin, että radan ylläpitäjä oli alun perin alkanut aurata rataa perheelleen ja tyttärelleen ja tottahan toki muutkin olivat huomanneet hienon radan.

Sen verran innostuin luistelusta, että tarkoituksena on hankkia kunnon retkiluistimet. Huomasin, että ihmisillä on monoon kiinnitettäviä teriä ja kun minulla on valmiina jo uudehkot monot, niin sellaiset päätin hankkia. Täytyy myös hankkia polvisuojat ym. suojavarusteita. Itse luistelin sen verran varovasti, että muut menivät vauhdilla ohi. Useimman viikon ehdin kuitenkin nauttia tästä upeasta harrastuksesta. Vaatii keskittymistä, mikä tarkoittaa sitä, että tämä on myös pääkopalle erittäin terveellinen harrastus. Radalle jää murheet ja huolet ja mieli lepää!




perjantai 27. tammikuuta 2017

Uni

Uni


Siivosin kahta taloa
Toisen pihamaalla sinä poimit lapsuudesta unohtuneita tavaroita
käteesi osui se hassu sininen lippalakki,
joka päässäsi pää kennossa katsoit ihaillen isääsi
miestä, joka rakasti sinua niin paljon,
ettei raaskinut vitsaa säästää

näetkö kannon nokassa kirveen?
kaada perintöpuut
karsi jokainen oksa
hio oksan kohdat ja puun syyt


huomisen unessa kuljen talossasi
lasken kuinka monta oksan reikää mahtuu yhteen hirteen
takan reunalla valokuvassa hymyilee lapsenlapsi
se sylissä pidetty

Omasta unesta syntynyt ja osin muokattu proosakurssia varten. Kirjoitettu 25.1.2017




Vielä päivä kerrallaan
vielä hetki kerrallaan
vielä askel kerrallaan
kuljen näissä maisemissa

huomisessa toivo

Nautitaan näistä valoisista päivistä! <3 Iloa tammikuun loppuun!

tiistai 3. tammikuuta 2017

Kaikkea hyvää tähän vuoteen 2017!

Suomi juhlii tänä vuonna sadatta vuottaan! Laitan viime vuoden jokaiselta kuukaudelta kuvan kauniista luonnostamme. Paitsi heinäkuun kuva on naapuri maastamme Ruotsista, jossa meillä oli sisarustapaaminen.

Hankin uuden läppärin loppusyksystä ja vaikka niin olin suunnitellut olevani ahkera bloggaaja, elämä tuo tullessaan odottamattomia asioita, joita ei aina voi hallita. Tuntuu siltä, että arki, työ, mummuus ja yllättävät huolen aiheet vievät kaiken energian, joten on tullut lähinnä postattua kuviani parille foorumille ja tämän blogin ylläpitäminen on jäänyt vähemmälle.

Mie päätin, että en lupaa mitään tälle alkaneelle vuodelle, vaan kuten Facebookissa kirjoitin, niin toivon paljon ja sitä mitä minä toivon, sitä minä toivon täydestä sydämestäni. Toivon, että ei tarvitsi niin paljon murehtia, että ei tarvitsi niin paljon aina pelätä ja voisi taas viettää tavallista elämää tavallisine murheineen. Yhtä lapsistani tutkitaan ja tutkimukset ovat vielä kesken.. Kaiken keskellä yritän elää normaalia elämää, käydä töissä, olla mummu ja yrittää nauttia omasta arjesta ja kaikesta hyvästä mitä elämä antaa. Joten kaikkea hyvää teille, jotka tämän luette, toivon tähän vuoteen, voimia sinne missä niitä tarvitaan, iloa arjen keskelle ja hyviä päiviä mahdollisimman paljon!













Tämä valokuvaus on edelleen suuri intohimoni ja auttaa kaiken keskellä jaksamaan ja hetkeksi  unohtamaan arjen murheet. <3