perjantai 28. helmikuuta 2014

Suru tekee taas pesää

Helmikuun vaihtuessa maaliskuuksi suru on taas asettunut taloksi monen kotiin ja sydämeen. Huomenna on yhdet hautajaiset ja toiset odottavat ruumiin avausta ja kevään tuloa. Oma roolini kaiken surun ja haikeuden rinnalla on olla vahva kanssakulkija, siihen toivon voimaa ja viisautta. Kaiken keskellä toivon, että suomalainen sananlasku "kahta ei ilman kolmatta" toteudu kohdallani lähiviikkoina/kuukausina. Pelko oman äidin kohtalosta on aina läsnä, mutta minua tarvitaan vielä vahvana näihin päiviin.
Kaiken keskelle toivon auringon pilkahduksia tuon harmaan taivaan pilvien raosta, edes hetkeksi läheisilleni toivoa ja voimia tuomaan!

perjantai 7. helmikuuta 2014

Välillä aurinkoa

Maisema on ollut pitkään tasaisen harmaa, välillä on aurinko ilahduttanut vierailullaan, kuten eilen kävellessäni töistä kotiinpäin. Tämä vastaa hyvin omaa sielunmaisemaani. Elämä on muuttunut tasaisen arkiseksi, normaaleine arkisine iloineen ja murheineen.
Ilmeisesti kuitenkin keho tulee aavistuksen jälkijunassa. Kun elämä ei enää ole henkistä turbulenssia, keho on ollut alkuvuoden aivan sekaisin. Olen yrittänyt muistaa kaikki vanhat kikkani oman hyvinvointini edistämiseksi. Ehkä kehoni viestii minulle, että minun on välillä aika hoitaa itseäni.
Itseni vaalimisen ohella on huoli äidistäni aina läsnä. Mutta se kuuluu tähän elämään, näin haluan ajatella huolesta huolimatta. Äidin voimat vähenevät viikko viikolta, mutta olen iloinen, että minulla on pian mahdollisuus lähteä äitiäni katsomaan.
Kaiken keskellä nautin arjen tuomista iloista. Tännekin yritän muistaa joskus kurkata.
Valon pilkahduksia viikonloppuun!