Jatkoin kuitenkin proosakurssia tänä syksynä, ajatuksena ylläpitää inspiraatiota tähän kirjoittamiseen. Salainen haave on kenties joskus julkaista pienimuotoinen runoteos omilla kuvilla.
Viime kerran aiheena oli kirje, vaikka salaperäinen kirje. Runoni oli niin salaperäinen, että muut eivät ymmärtäneet, että mistä kirjoitin. Olen yrittänyt muokata runoani luettavammaksi. Päätin postata molemmat versiot, jotta voi verrata, että onnistuinko ollenkaan parantamaan tekstiäni.
1. versio:
Kirje
Sinä kirjoitit
minulle kirjeen
olit nähnyt unta
minusta
olit nähnyt
kyyneleeni
hauraan onneni
edessä
sanasi eivät
koskettaneet minua
sanasi kaikuivat
merkityksettöminä
olisiko kaikki
toisin
olisinko eri ihminen
katselisinko samaa
aurinkoa eri taivaan alla
eläisinkö ilman
huolia
sydän ilman suruja
vaeltaisinko eri
polkuja
en istuisi tämän
riippakoivun oksalla
en katselisi näitä
poutapilviä
halaisin joita
toista puuta,
(sisältä
lahoa..)
2. versio:
Kirje isältä
Sinä kirjoitit
minulle kirjeen
olit nähnyt unta
minusta
olit nähnyt
kyyneleeni
varoituksesi eivät
koskettaneet minua
sanasi kaikuivat
merkityksettöminä
hauraan onneni
alttarilla
olisiko kaikki
toisin, jos olisin kuunnellut
olisinko eri
ihminen
katselisinko samaa
aurinkoa eri taivaan alla
en istuisi tämän
riippakoivun oksalla
en katselisi näitä
poutapilviä
halaisin toista
puuta
Vaikka itsekin huomaa, että mikä toimii ja mikä ei toimi, niin silti ei ole helppoa muokata omaa tekstiä. Toisten palaute kuitenkin auttaa näkemään, että kuinka sitä on kirjoittanut tekstin täysin omasta subjektiivisesta näkökulmastaan.
Kirjoitan useimmiten omasta kokemusmaailmastani käsin ja välillä sitä on hyvinkin sokea omalle tekstilleen. Tämä runo kumpusi isän huolestuneesta kirjeestä minulle, kun hän oli tavannut ensimmäisen mieheni kesäaikaan. Seuraavana syksynä, muutama viikko ennen kuolemaansa, isä kirjoitti minulle varoituskirjeen, mutta ajattelin isän vain olevan huolissaan tyttärestään isien normaaliin tapaan. Monesti olen pohtinut, että miten olisin elänyt elämääni, jos tosiaan olisin valinnut toisin.
Runollani halusin kertoa, että olen sekä itseeni että elämääni tyytyväinen tässä ja nyt.
Palautetta saa antaa. Ehkä kirjoitan vielä kolmannenkin version..
Hyvää syksyn jatkoa!
