perjantai 16. tammikuuta 2015

Hoitajan arkea ja piste iin päällä

Elämässä ja arjessa on stressaavia asioita, joista toiset ovat oikeasti isoja ja vievät paljon henkistä energiaa. Toiset ovat taas pieniä harmituksia, jotka usein myöhemmin saavat oikeat mittasuhteet ja jaksavat hymyilyttää, mutta väärällä hetkellä toimivat pisteinä iin päällä.
Välillä ihmettelen omaakin, jopa turhaakin stressaamista. Sitten arjessa löytää itsensä taas tilanteesta, jossa kokee, että tilanteen hallinta on luisunut täysin pois omista hyppysistä.

Löysin itseni juuri tällaisesta tilanteesta menneellä viikolla. Sairaslomien takia on pitänyt opetella suhtautumaan arjen muuttuviin tilanteisiin, mutta kun olin viettänyt kiireisestä työaamusta ison osan ajasta erittäin tarkalla asiakkaalla, työajan kummasti venyessä yli, niin huomasin, että jälleen kerran taitoni hallita kunnialllisesti asioita karkasi kauas pienistä kätösistäni. Ja kun vielä tämä hoitaja parka ei sinä aamuna kiireessä muistanut hengittää rauhallisesti ja tehdä asioita oikeassa järjestyksessä eikä edes tuoda kahvia tarjolle sivistyneesti lusikan ollessa oikealla puolella kuppia, niin kaiken kukkuraksi huono itsetunto sai vallan ja tunsin itseni siksi pieneksi maalaistytöksi, joka isänsä kanssa aikanaan loi lantaa navetassa ja yritti kovasti ukin luona vieraillessaan opetella sivistyneitä kahvinjuontitapoja. Muuten ehkä olisin juuri tuona kyseisenä aamuna jaksanut hymyillä tälle maan mainiolle muistutukselle sivistyneistä tavoista, mutta kun muutkin asiakaat toisensa perään ilmaisivat harminsa viivästymisestäni aikataulusta, joka johtui tästä ensimmäisestä asiakkaasta, niin oli vaikea saada omaa mielialaansa kohotettua ja kun vielä päivän mittaan tuntui, että aikataulu venyi ja venyi ja hallinta tilanteesta ei ollut enää minun lainkaan, vaan koin itseni sätkynukeksi, jota joku kummallinen voima ohjailee. Omassa elämässäni oli juuri tuona kyseisenä päivänä iso stressin aihe, joka mahdollisti tuon harmituksen toimia pisteenä iini päällä.

Päivän pelasti  92-vuotias miesasiakas, jonka luona käymme piipahtamassa ja tarkistamassa, että hän on ottanut lääkkeensä oikein. Hän tuli reippaana pihassa vastaan keskeytettyään lumen luonnin kuullessaan autoni äänen. Ilmeestään päätellen hän ei välttämättä muistanut, että millä asialla olen, mutta tuntui kovasti ilahtuvan nähdessään nuoremman naisen kasvot. Kohteliaana herrasmiehenä hän ohjasi minut keittiöön istumaan ja siinä dosettia tarkistasessani rupattelimme tovin.  Hänen iloinen hymynsä sai minutkin hymyilemään ja nauroimme hassunkurisille asioille yhdessä. Kumpikaan ei taida enää muistaa niitä pieniä asioita,  joille nauroimme, mutta tuon papan ihana hymy ja pieni flirtti kanssani sai minut tuntemaan itseni tärkeäksi ja sai minut hetkeksi unohtamaan arjen kiireen ja stressin.
Hän opetti omalla olemuksellaan, että pienten harmitusten ei kannata antaa pilata elämää. Isommatkin stressin aiheet helpottavat ajallaan ja sitä odotellessa yritän opetella hengittämään syvään ja iloitsemaan arjen pienistä ilon aiheista. Kuten näistä harvinaisista vapaapäivistä.
Ilon pisaroita omaan viikonloppuunne!

4 kommenttia:

  1. Meille on toitotettu koulussa moneen eri otteeseen, monen opettajan taholta, että työasioita ei saa viedä kotiin, eikä toisinpäin.
    Niinpä, mutta me olemme ihmisiä ja ihmisyyteen kuuluu inhimillisyys! Aina ei tunteitaan pysty täysin kontrolloimaan. Korsi, joka katkaisi kamelin selän, on mielestäni kuvaava sanonta juuri tuolle ilmiölle, jota edellä kuvasit.
    Itse uskon vahvasti että pitkän iän yksi salaisuus on onnellisuus. Kyky nauttia pienistäkin asioista, iloita niistä aidosti, sydämen pohjasta. Huumori on myös tärkeää, sillä naurua tuskin on kenenkään elämässä liikaa ja nauruhan tekee hyvää koko kropalle sekä myös mielelle :)
    Sinä olet tärkeä ja teet tärkeää työtä ♥
    Voimaannuttavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Itselläni ei ole omaa tietokonetta ja nyt oli tämä tytön läppäri pitkään huollossa, joten vihdoin pääsin tännekin kurkkaamaan!
      Onneksi moni työ on sellainen, että työt on helppo jättää taakse. Uskon myös, että oma elämän tilanne vaikuttaa, toisinaan voi olla vaikeampi suodattaa asioita tai laittaa niitä oikeaan järjestykseen. Onneksi meillä töissä voimme toistemme kanssa myös jakaa työn tuomia tuntemuksia.
      Nyt viikonloppu oli voimaannuttava veljen perheen parissa. Keskustelimme näistä aiheista myös. Veljelläni on ammatti, jossa hän joutuu tekemään töitä kolmena iltana viikossa myös kotona ja työt eivät koskaan lopu. Sellaista stressinsietokykyä en omaa.
      Olen huomannut, että yksinkertaisesti minun on "pakko" välillä saada nähdä kauneutta, nähdä valo varjon rinnalla jaksaakseni eteenpäin. Paljon on hyvää, mistä saa olla tyytyväinen, mutta välillä asioiden raskaus meinaa saada otteen. Aivotutkijaveljeni piti minulle pienen luennon kuvineen päivineen, että miten stressi vaikuttaa aivoihin ja tuo tieto toi helpotusta. Olen ihan tavallinen ihminen tavallisilla reaktioilla varustettu! :)
      Ilo ja kyky iloita ovat tärkeitä! Iloitsen blogiystävyydestämme ja toivon sinulle iloa ja voimia opiskelun parissa! <3

      Poista
  2. Tämä kertoo niin hyvin sen, miten iso merkitys sillä on, miten kohtelemme toisiamme, kuinka suuri merkitys on hymyllä ja ystävällisellä katseella. Ja minusta on aina hauska kuulla, että vanhatkin ihmiset jaksavat flirttailla ja säilyttävät ilon elämässä. Oikein hyvää ensi viikkoa sinulle! Toivottavasti kohtaat paljon hymyjä ja ystävällisiä ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Suurin osa asiakkaistamme jaksavat olla hyväntuulisia, vaikeistakin olosuhteista huolimatta. Usein olen nolona, kun aikataulut pettävät ja olen monta kertaa saanut olla kiitollinen asiakkaiden suhtautumisesta asioihin. Yrittävät parhaansa ymmärtää ja siitä yritän ottaa oppia itsekin.
      Flirtti on yksi elämän voimista eikä se katso ikää! Samoin, monta posiitivasta kohtaamista toivon matkasi varrelle! ;)

      Poista