Loman kohokohtia parin viikon Ruotsin reissulta

Teimme tyttäreni kanssa parin viikon reissun Ruotsiin, toiseen kotimaahani. Reissumme ehdoton kohokohta oli sukutapaaminen kaksine 50-vuotispäivineen. Ensimmäisenä juhlimme siskoni aviomiestä ruotsalaiseen tapaan, mukana myös hänen sukuaan ja ystäviään. Juhlimme myös minun siskoani, sijalla viisi sisarussarjassamme. Ei mikään helppo paikka keskellä isoa perhettä. Monen kokemuksen jälkeen oli iso ilo juhlia hänen kanssaan. Juhlat olivat onnistunut yhdistelmä suomalaista melankoliaa ja hurttia huumoria.

Vietimme viikon lähellä Boråsia Helluntaiseurakunnalta vuokraamassamme leirikeskuksessa. Siellä oli mahdollisuus viettää aikaa monella tavalla. Taidoista huolimatta oli mukava pelata yhdessä lentopalloa, jalkapalloa ja etenkin suomalaista kansallislajia mölkkyä. Äitiämme jäimme kaipaamaan, monenkertaista mölkkypelin voittajaa. Äiti jaksaa kaikesta kuumuudesta huolimatta yllättävän hyvin.

Kameran kanssa tuli välillä oltua valppaanakin. Harvinaisen paljon tuli otettua kuvia, mutta toki kunnioitan toisten yksityisyyttä ja keskityn postaamaan lähinnä ruotsalaista maisema idyllia.

Liikunnan jälkeen oli mukava lämmitellä ruotsalaisessa saunassa. Isolla sakilla tuli kuumakin, vaikka lauteita ei ollut kuin yhdellä tasolla. Ruotsalainen saunassa ei istuttu pohtimassa syntyjä syviä, tunnelma oli pikemmin hilpeän hauska.

Useimpina iltoina istuimme isolla porukalla leirinuotiolla grillaten samalla iltapalaa. Ravitsimme sekä ruumista että sielua. Illan teema syntyi spontaanisti ja välillä hoilasimme suomalaisia kansanlauluja, osittain nuotin vierestä, mutta silti kyyneleet silmäkulmissa. Nuotion loimussa tunnelmat vaihtelivat herkän filosofisista kevyen hilpeisiin, aiheuttaen välillä hersyviä naurunremakoita, samalla ilahduttaen ruotsalaista mökkikansaa, toivon mukaan.

Vaikka olemme samaa perhettä ja sisarussarjaa, olemme silti niin erilaisia, kaikilla omat kokemuksemme, iloineen ja suruineen takanaan. Vaikka elämä on vienyt meitä eri suuntiin, silti oli niin hyvä olla omien rakkaiden keskellä ja tuntea olevansa "kotona". 

Ihana oli pitkästä aikaa päästä myös melomaan ja pitihän se kamerakin ottaa mukaan, vaikkei veden kestävä ollutkaan. Serkukset, joista  toinen oli oma tyttäreni, innostuivat uimaan n. 1 km paluumatkan. Toki hieman yllytettyinä ja pelastusliivit päällä. 

Vierailimme myös sisarusteni kodeissa. Veljeni kesämökiltä löytyi tällainen pieni soppi sille, joka kaipaa omaa rauhaa, vaikka lukuhetken merkeissä. Veljen vaimo pitää sisustamisesta ja sain hetken leikkiä sisustuslehden valokuvaajaa kameran kanssa. Kuvasin monia makoisia yksityiskohtia.

Jos joskus tulee mieleen reissata Ruotsissa, ehdottomasti suosittelen ruotsalaisen maaseudun kirpputoreja. Kaikki oli niin halpaa. Ihmettelinkin, kun veljellä kaikki ateriat tarjoiltiin antiikkiastioista, mutta ovat kuulemma halvempia kuin uudet astiastot. Tyttäreni, puusepän alku, tekikin oman löydön ja osti pienen antiikkipöydän. Leikkimielisessä suunnitelmassamme on matkustaa Ruotsiin ensi kesänä pienen pakun kanssa ja ahmia auto täyteen antiikkia. 

Veljeni kesämökin lähistöltä löytyi useampi historiallinen kohde. Yllä olevissa kuvissa olemme vierailemassa Alpehems Arboretumissa, jonka perusti Gegerfeldt vuosina 1903-1953. Yllä olevalla kärryllä hän raahasi kiviä ympäristöstä ja loi useampia kivirakennelmia, esim. kompostin ja tuolin, jolla istun. Ja tämän hän teki kuulemma öisin normaalin päivätyön ohella.

Matkalla pysähdyimme katsomaan myös pientä taloa, jota oli asustanut 7 henkinen perhe.

Vierailimme myös Åsle Tåssa, kylässä, joka oli perustettu köyhemmälle väestölle. Kuvat tyttären ottamia ja näitäkin löytyy kymmeniä. Kuvia sen enempää selostamatta, suosittelen lämpimästi turisteilemaan myös naapurimaassamme. 

Vanhimman siskon luona pääsimme näkemään miltä elämä, talo ja ympäristö näyttävät  tulipalon jälkeen. Talo oli saanut uudet värit ja uuden sisutuksen. Siskon miehen lämmittämässä toisenlaisessa ruotsalaisessa saunassa, ylälauteella, pohdimme, että miltä elämä maistuu vaikeiden kokemuksien jälkeen. Vaikka palossa ei onneksi kuollut kukaan, monta muistoa kuoli pois ja suru menetetystä on elettävä läpi. Uuden rakentaminen on aina raskasta. Siskoni miehen toinen rakkaus on puutarha ja sen syleilyssä saimme voimaantua ja elpyä useamman myöhään valvotun illan jälkeen. 

Toiseksi viimeisenä päivänä vietimme useamman tunnin Göteborgissa merenrannalla, vain löhöten ja verestäen nuoruuden kesien muistoja. En jaksanut innostua edes kuvamaan, välillä pitää vain saada olla. Parikin siskoistani ilmaisivat kovasti kaipaavansa minua Ruotsiin asumaan, mutta kotini on täällä Suomessa.
Tämän reissun voimaannuttamana jaksan pakata elämäni täällä Helsingissä pakettiin. Olen viettänyt osan kesästä turisteillen Helsigissä työn ohella. Postaan tänne kuvia, kunhan Helsinki-ikävä Tampereella yllättää. Nämä viimeiset päivät täällä pakatessa ovat olleet yllättävän haikeita. Helsingistä on tullut yksi "kotikaupunkini" muiden elämäni "kotikaupunkien" joukkoon. Olenhan juureton kulkija ja sydämeni on siellä missä kotini on. Helsinki yllätti positiivisesti ja vei palan sydämestäni!
Kuumuuden keskeltä herkän haikeita kesätoivotuksia!