perjantai 28. helmikuuta 2014

Suru tekee taas pesää

Helmikuun vaihtuessa maaliskuuksi suru on taas asettunut taloksi monen kotiin ja sydämeen. Huomenna on yhdet hautajaiset ja toiset odottavat ruumiin avausta ja kevään tuloa. Oma roolini kaiken surun ja haikeuden rinnalla on olla vahva kanssakulkija, siihen toivon voimaa ja viisautta. Kaiken keskellä toivon, että suomalainen sananlasku "kahta ei ilman kolmatta" toteudu kohdallani lähiviikkoina/kuukausina. Pelko oman äidin kohtalosta on aina läsnä, mutta minua tarvitaan vielä vahvana näihin päiviin.
Kaiken keskelle toivon auringon pilkahduksia tuon harmaan taivaan pilvien raosta, edes hetkeksi läheisilleni toivoa ja voimia tuomaan!

4 kommenttia:

  1. Voi miten ikäviä uutisia. Minun lapsillani viime syksy ja talvi oli suurten surujen aikaa. Kaksi heidän ystäväänsä menehtyi muutaman kuukauden sisällä. Huomasin miten raskasta oli myötäelää ja tukea rakkaitani heidän suuressa surussaan. Myös näiden nuorten vanhempien surua ja tuskaa on edelleen vaikea kohdata. Voimia sinulle kovasti! Toivon koko sydämestäni että tuo sananlasku ei kohdallasi todellakaan toteudu. Auringon voimaa ja valoa tarvittaisiin nyt kipeästi. Muistathan pitää myös itsestäsi huolta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3 Toisen surua voi olla vaikea kohdata, kun sen polku on erilainen. Hautajaiset olivat lämpimät. Pappi osasi luotsata suruvenettä lämmöllä<3 Voimia myös sinulle kanssakulkijana!

      Poista
  2. Osanottoni. Toivon sinulle voimia surun ja haikeuden keskelle. Ja muistathan, rinnallakulkijankin on lupa olla pieni ja hauras. Lämpöisin halaus♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!<3 Voimia tarvittiin. Päivän pidettyä omat tunteeni ikäänkuin taka-alalla, illan tullessa kyyneleet löysivät uomansa! Viikolla meille on luvattu myös valoa, voimia tarvitsemme kaikki <3

      Poista