perjantai 10. tammikuuta 2014

Temppeliaukion kirkossa muistojen äärellä




Vuoden vaihde ja pieni loma alkoivat palautumisella ja hyvän ystävättären, kuolleen veljeni naisystävän tapaamisella. Hänen pyynnöstään poikkesimme Temppeliaukion kirkossa. Turisteista huolimatta siellä lepäsi rauha. En ollut käynyt siellä veljeni hautajaisten jälkeen, joten en muistanut, että kuinka kaunista siellä on. Vaikka sielu lepäsi, tavallaan harmitti ettemme olleet ainoita paikalla. Muistoja tulvi mieleen. Toisaalta on pakko myöntää, että niin paljon erilaisia yksityiskohtia oli tarjolla kameran ikuistettavaksi, että olisin halunnut täysin rauhassa keskittyä kuvamaan muiden ikäänkuin häiritsemättä. Hyvällä tavalla kuitenkin pääsin irti hetkeksi arjesta ja sain jakaa hetken muistoja hiljaisuudessa ystävättären seurassa.

Vuosi alkoi hyvissä merkeissä. Sain rauhoittua myös hetkeksi viettämään kahden keskistä aikaa miesystäväni seurassa ja löysimme yhdessä taas liikunnan ilon ja sen tuoman virkistyksen. Myös vanhempi tytär yllätti pikaisella vierailullaan.

Sain myös maksettua viimeisen laskun vanhan asunnon remontista ja näin jättää täysin taakseni yhden elämän vaiheen. Nyt elän kädestä suuhun maksaen vuokraa ja talous rullaa omalla painollaan. Jotenkin on hyvin vapaa olo, elämä on mahdollisuuksia täynnä ja unelmia täytetään  tilaisuuksien tullessa. Edessä on tänä vuonna sukutapaaminen ja parit 50-vuotisjuhlat sekä pieni ulkomaan matka on suunnitteilla. Vaelluskengätkin sain hankittua syksyn vaellusta varten.

Sain myös matkan varrella ilouutisen, mutta sitä minulla ei vielä ole lupa julkaista, joten paljon on odotettavissa tänä vuonna. Monta vaihetta päättyy ja monta uutta sivua käännetään, mutta kaikki ajallaan.
Näin alkuun odotan pysyvää lumipeittoa ja sitä, että pääsisin yksin tai yhdessä hiihtämään, lumikenkäilemään tai muuten nauttimaan hetken talvesta ja aurinkoisista hangista.

Meidän ihana joulupukki töissä ( oli yksi vanhuksista, jolla muisti on jo huono, mutta pukin rooli tuli ikäänkuin selkäytimestä) kehoitti liikkumaan ja taas liikkumaan. Otetaan neuvosta vaarin ja luvataan hoitaa itseämme tänä keväänä. Kaikille sopivasti aherrusta,  liikuntaa, lepoa ja rentoa oloa! Iloa ja valoa päiviin <3

4 kommenttia:

  1. Onpa komea kirkko, kaunista!
    Tänne saatiin hentoinen lumipeite tänään, mutta hiihtämäänpääsyä pitää yhä haaveissa odotella....
    Toivon, että saisit kokea asioiden järjestyvän edelleen koko vuoden ajan parhain päin!
    Liikkuminen tekisi niin hyvää itse kullekin. Omalla kohdallani liian helposti jätän sen väliin kipuihin vedoten, vaikka tiedän, että monesti liike on paras lääke moneen.
    Taas on pitänyt nöyrtyä ja huomata, miten pieniä me ihmiset olemme. Terveys on asia jota kannattaa arvostaa. Kuinka siihen havahtuukaan aina kun saapuu jokin kiusa kehoon!

    Olet saanut ilonaiheita vierellesi. Oli kiva lukea kirjoituksesi. Siitä huokui paljon hyvää.

    Voi hyvin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komea on kirkko! Täytynee sinne poiketa toistekin, vaikka vain hiljentymään!
      Ihana, että on valkoista. Oli paljon mukavampaa aamulla suunnata bussille, kun oli raikasta ja valoisampaa.
      Kiitos Tinttarus! Niin toivon minäkin.
      Liikkuminen on hyvä lääke, mutta vaikka en tiedä kipujasi, jotenkin voin uskoa, että välillä on vain helpompi kömpiä viltin alle lämpimään.
      Totta! Omaa terveyttä pitäisi aina osata arvostaa!
      Kiitos! Otan ilon irti hyvistä päivistä ja olen niistä kiitollinen!
      Kaikkea hyvää itsellesi!

      Poista
  2. Temppeliaukion kirkko on todella kaunis. Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnittelema, kuten Espoonlahden kirkkokin, jossa itse aikoinaan menin ensimmäistä kertaa naimisiin. Ihania kuvia olit saanut otettua kirkosta (turisteista huolimatta). Paljon positiivisia asioita on sinulle tapahtunut ja mikä parasta, myös tulee tapahtumaan! On ihanaa että on jotain mukavaa mitä odottaa. Lumikenkäilyä kaipaan minäkin ja aurinkoa! Valoa ja iloa sinunkin päiviisi ♥

    VastaaPoista
  3. Kiitos Ansku!
    Tällä hetkellä on parasta tuo, mikä on edessä! Heti julkaisen, kun saan siihen luvan!
    Illalla oli mukava käydä sauvakävelemässä lumisessa metsämaisemassa.
    Kyllä me vielä lumikenkäilemään pääsemme! Pian on täysikuu, tänään oli taivas jotenkin kaunis, kun kävelin töistä metroasemalle.
    Liikunnan iloa kaiken opiskelun ja arjen keskelle!

    VastaaPoista