sunnuntai 18. elokuuta 2013

Rentoja päiviä rentoa oloa






















Blogin avattuani kuvittelin, että löytäisin itsestäni kirjoittajavirtuoosin, että sanat vain tipahtaisivat paperille, siis virtaisivat sormieni ja näppäimistön kautta näytölle. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Arki ja jokapäiväinen elämä tempaavat mukaansa. Yllättävän paljon on asioita, jotka vievät energiaa. Vaikka elämä on jo tasaantunut, vielä on jäljellä myymätön asunto. Yritän antaa mielen levätä ja luottaa tällä kertaa positiivisiin voimiin.
Onneksi on tuo kamera, vaikkakin vain vaatimaton, mutta se kädessä unohdan arjen ja murheet. Kamera on lahja miesystävältäni ja parempaa lahjaa en olisi voinut saada.
Muuton jälkeen olemme tyttären kanssa käyneet pari kertaa Suomenlinnassa, ensimmäisellä kerralla miesystävä oli mukana. Tuulesta huolimatta, siellä on ihana käyskennellä aurinkoisena päivänä. Aina löytää jotain uutta, kun pitää silmät auki ja on herkkänä. Toivon samaa arkeeni, kykyä iloita pienistä uusista asioista. Ehkä joku päivä taas runosuoneni taasen kukkii. ( Edelleen minulla on luja usko iltalukion opettajan sanoihin kirjoitustaidostani ;) )

Mielen sopukoissa
harmaiden aivosolujen alla
sieluni syvin
piilottaa itseään
antaa tilaa
arjen myrskyille laantua
odottaa rauhaa
odottaa hiljaisuutta

4 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat! Kuulostaa täydeltä elämältä, kun arki ja jokapäiväiset asiat tempaavat matkaansa. Vaikka ymmärrän kyllä rauhan kaipuusi, samaa itsekin aika ajoin kipuilen.
    Suomenlinna on ainutlaatuisen upea miljöö. Olen joskus miettinyt, millaista olisi asustaa siellä. Oi. Uskon viihtyisin.

    Luotathan, asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Ja runosuonikin tarvitsee välillä lepuutusta jälleen kukkiakseen. Hyvien hetkien helmiä luoksesi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannah!
      Samaa mietin minäkin, että haluaisinko asua tuolla saarella. Kesällä ehkä, talvella voisi olla tuulen kanssa liian kylmää..ehkä.
      Kyllä ne asiat ovat aina järjestyneet. Silloin, kun ne ovat ns. päällä, ne painavat, mutta myöhemmin huomaa, että taas kaikki sujui kuitenkin.
      Olet oikeassa, luovuudelle pitää antaa tilaa ja aikaa.
      Lempeitä päiviä sinullekin!

      Poista
  2. Suomenlinnaan ei voi koskaan kyllästyä. Minä tykkään siitä tosi paljon. Kun asun sen verran kaukana, siellä vierailut ovat harvinaista herkkua.

    Kamera on kyllä hyvä kaveri. Auttaa muistamaan asioita ja kamera kädessä jotenkin tarkkailee paljon enemmän ympäristöään.

    VastaaPoista
  3. Totta! Kamera kädessä rekisteröi ympäristöään eri tavalla.Olen juuri kotiutunut Lapista ja siellä oli nautinto kulkea ja mielenkiintoista valokuvata. Samalla mieli lepäsi ja ajatukset ikäänkuin huuhtoutuivat pois.
    Ihana, kun on vielä aurinkoisia päiviä jäljellä ennen uutta työrupeamaa.
    Aurinkoista viikkoa sinulle!

    VastaaPoista