Veljeä muistaen

Meitä on yhdeksän sisarusta ja tänään olisi neljänneksi vanhin veljeni täyttänyt vuorostaan 50 vuotta.
Olisin niin paljon mieluummin juhlinut hänen kanssaan sitä kaikkea mitä elämä olisi antanut hänelle vuosien varrella sen sijaan, että käyn hänen haudallaan suremassa sitä kaikkea, mitä paitsi hän jäi elämässään.
Toki tänään muistelen myös lämmöllä ja ilolla veljeäni, kaikkea sitä, mitä ehdimme jakaa vuosien varrella, kaikkea sitä, mitä hän sai kokea elämässään.
Poismenneiden läheisteni haudat ovat kaikki kaukana, isäni, veljeni ja poikani haudat.  Seuraavan runon tapaisen kirjoitin 13 vuotta sitten poikani kuoleman jälkeen. Vuotta myöhemmin kuoli veljeni. Vien usein kolme kynttilää veljen haudalle, joka on lähimpänä. Mutta kuten yksi veljistäni sanoi, muistot elävät sydämessä eivät hautausmaalla.

Vaikka kirjoitin tämän pojallani, haluan silti tämän jakaa, koska kirjoitin sen näin maaliskuussa.

Surupolkuni

Kuljen surupolkuani pitkin
niin kuin monet kerrat ennenkin
täällä varisivat viimassa itkuiset lehdet
täällä koivut kantoivat vihaani ja tuskaani

Nyt on jalkojeni alla routainen maa
lumi peittää sen valkoisella vaipallaan
myös tuolla kaukana jossain
on poikani hauta peittynyt vaippaan valkeaan

Kevään tullen sulaa lumi surupolultani
se helpottaa täällä kulkuani
Aurinko lämmittää
ja
linnunpoikaset syntyvät uudestaan

Valokuvaaminen on rentouttava harrastus, vaikka kuvat eivät aina onnistuisikaan.

Oli mukava rauhoittua viettämään viikonloppua valokuvauslenkin merkeissä. 

Viikonloppu vietetään rakkaiden parissa ja käydään omaa mammaa katsomassa.

Levollista, rentouttavaa ja voimaannuttavaa Naisten päivän iltaa

ja

viikonloppua!

Valoa ja varjoa

Hiihtoloma takana ja tämä kuva heijastaa hyvin oman lomani teemaa. 

Viikko takana liikuntaa, vierailuja ja rentoa oloa

sekä uuteen tutustumista tyttären kanssa.

Mutta myös huolta läheisistä.

Äiti kotiutui eilen sairaalasta sairaalasängyn kanssa. 

Hoitoalalla työskentelevänä minulle niin tuttua.

Sisko soitti minulle ja kysyi neuvoa, voidakseen päättää, että lentääkö Suomeen.

En silti tiedä paremmin äitini elinpäivien määrää, mutta myös tänään tieto niiden lyhyydestä 

kulkee mukanani työpaikallani, auttaessani muita vanhuksia.

 

Kopio omalta facebook-sivulta

Muistojen/ menneiden äärellä vietetty tämä aamu. Hiljaisuudessa moninaisin ajatuksin, päällimmäisenä ilo tästä päivästä!

Tästä on hyvä jatkaa matkaa

Pysähtyä hetkeksi hiljaa

itsensä kanssa 

avata itsensä itselleen

on lahja, kyky, 

joka harvoille annetaan

nähdä menneet vuodet

ihastua siihen mitä on ollut

olla tyytyväinen itseensä

tässä ja nyt

 kirjoitettu 23.07.09

Mummon vaatekaappi kertoo monta tarinaa

Ajelimme miesystäväni kanssa kesälomareissulla vanhan kotitilamme kautta ja kuvassa oleva kaivo tuo mieleeni isäni ja monet muistot hänestä. Äitini jäi leskeksi yli 26 vuotta sitten.

Äidistäni on tullut vanhus ja mummo 17 lapsenlapselle, joiden nimet hän muistaa, vaikka muisti muuten jo tekeekin tepposiaan. Äitini muistaa jopa neljän lastenlastenlapsensa nimet.
Äidilläni käy kotihoito ja hoitajien jäljiltä ovat vaatekaapit sekaisin. Joten päätin siivota hyllyt ja laittaa laput hyllyihin, jotta hoitajat saavat vaatteet helpommin takaisin kaappiin.
Siinä puuhassa löytyi vaatekaapista pitkään säilytettyjä vaatteita. Uskalias arvaukseni on, että osa oli jo yli 30 vuotta vanhoja ehkä jopa yli 50 vuotta tallessa olleita. Vein jätekaappiin 4 pussillista vaatteita ym. kaapin pohjalta löytynyttä ja unohduksissa ollutta tavaraa.
Meillä riitti äidin kanssa paljon hymyä ja naurua touhun lomassa.

Mummon vaatekaappi

Mummon vaatekaapissa
hyllyjen välissä, tallessa
monta muistoa
monta tarinaa

nuoren tytön unelmat
pakattuina sukkarasiaan

kauhtunut pitsimekko
haikeana muistona
rakkauden täyttämistä hetkistä

villapaidan kuluneet kyynärpäät
kertovat huolen täyttämistä päivistä ja
mummon monista rukouksista

kipinän polttama reikä paidassa muistona
suussa sulavista karjalanpiirakoista ja
maatalon puuhellasta

unohtuneet suklaalevyt
pumpulihousujen välissä
joululahjana lastenlapsille
 .
huolenpito ja rakkaus
eivät unohdu 

elämän viime metreilläkään

Kirj. Tammikuu 2013

Hyvää Uutta vuotta!