Leikin kuvan käsittelyohjelmalla ja sain hieman valoa harmaan keskelle. Näitä kuvia katsellessani tuli mieleen, että useimmat asiat ovat näkökulmasta kiinni, kyky nähdä valoa harmauden keskellä. Näinä harmaina viikkoina on tosiaankin saanut etsiä itsestään kykyä löytää valo ja ilo harmauden keskellä tai kuten siskoni sanoi: nähdä harmaan eri sävyt, sekin vaatii näkökykyä.
Toki on asioita ja tapahtumia, joiden keskellä on melkein mahdotonta nähdä edes harmaan eri sävyt. Itse jouduin tällaiseen tilanteeseen kaiken ilon keskellä ja kumpuavasta ilosta huolimatta, tuntui, että osa sydämestäni murskaantuu. Silloin tarvitaan kanssaihminen näyttämään se valo tai edes ne harmaan eri sävyt. Tilanne vaikuttaa korjaantuvan viikko viikolta ja toivo kajastaa vaalean harmaana taivaan rannassa.
Myös uusi suru on eräällä läheisistäni, joka kasvaa vain kasvamistaan, kunnes musta valtaa maiseman. Pieni toivon kipinä on, että mustaa ei tule, mutta aivan liian pieni. Minun on oltava se kanssaihminen, joka pystyy näyttämään ne harmaan eri sävyt, kuljettava tällä kertaa läpi pimeän valoa kohti. Toivon ja rukoilen, että oma kokemus pimeän läpi kulkemisesta antaisi minulle viisautta! Viisautta olla läsnä oikealla tavalla, viisautta ammentaa voimaa oikeista lähteistä.
Skeptikkona uskalla toivoa monta monta rukousta, hiljaa olen huokaissut ja toivonut, että se pieni toivon kipinä antaisi ihmeen, jota en itse aikanaan saanut!
Maaria Leinosen viisain sanoin toivon voimaa jokaiselle tarvitsevalle:
Tuuli leikkii niityllä
keinuttaa ruohoja
Valot ja varjot kisailevat
vaihtavat taukoamatta paikkaa
tuulen läikyttäessä:
vuoroin varjot voitolla
vuoroin valo
Kuin näissä päivissäni
kuin tässä mielessä
levottomassa
josta juuri nyt
en saa otetta
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.jpg)